Näin siinä nyt kävi...

Oijoi, nyt taitaa olla selittelyjen paikka, sillä viimoisin blogipostaukseni taitaapi olla huhtikuun lopulta. Hupsista. Noh, uskon kuitenkin selittelyjeni olevan aivan pätevähköjä, sillä eihän kellään lääkiksen pääsykokeeseen kauheella innolla ja tsempeillä opiskelevalla voi olla huhtikuun lopun ja toukokuun loppupuolen pääsykoepäivän välissä aikaa millekään muulle kuin ainaiselle pänttäämiselle. Tai itselläni ei ainakaan ollut, hyvä että valmennuskurssikerroista selvisin, nukkua ja syödä ehdin. Ja eihän se tietenkään riittänyt, että opiskelin ja laskin kuin hullu, tietenkin keväinen flunssantapaiseni ilmestyi jälleen ilahduttamaan minua niinkin ystävällisesti, että pääsykoeaamuna vedin buranaa naamariin ihan vain varmuuden vuoksi. Itseasiassa olen kärsinyt nyt tästä kuumeettomasta nuhasta ja sen erinäisistä sivuoireista jo huhtikuusta asti ja alankin tässä vaipumaan jo pienoiseen epätoivoon Tuiran terveysaseman sairaanhoitajien ja lääkärien suhteen. Tai ehkä nenäni onkin vain niin uniikki ja vaivani niin ihmeellinen, ettei tähän omituiseen vaivaan löydy oikeanlaista nenäsumutetta taikka muuta lääkitystä, empä tiedä. Kuitenkin, vietin siis lähinnä viimeisen opiskelukuukauden opiskellen, laskien, päntäten, kertaillen, niistäen, niistäen, niistäen.

tänä vuonna pääsykoeopiskelukansioni täyttyi näinkin täyteen opiskelumateriaaleista

Itse pääsykoepäivään päivänä, koepäivänä ja siis päivänä, jolloin täytyy pysyä vähintään viisi tuntia skarppina ja hyvissä voimissa, aloin valmistautumaan hyvissä ajoin. Ensinnäkin aloin heräämään yhä aikaisemmin, sillä normaalistihan heräilin pitkin kevättä opiskelemaan siinä yhdeksän maissa. Aloinkin siis pikkuhiljaa parin viikon ajan heräilemään aina vähän aikaisemmin ja viimeisten muutaman päivän ajan heräilinkin jo siinä seitsemän aikaan ja aloitin opiskelemaan yhdeksän maissa. Tämän saman rutiinin olen toteuttanut jo parina viime vuonna ihan vain sen takia, että tiedän olevani huono aamuherääjä ja haluan olla mahdollisimman skarppina ja terävänä pääsykokeessa enkä halua pilata koetta edellisen yön vähäisillä unilla. Tietysti valmistauduin kokeeseen myös henkisesti miettien koetilannetta etukäteen: mitä teen, kun istahdan tuoliin odottelemaan koeajan alkua, mitä teen heti ensimmäisenä, kun koepaperin saa aukaista ja miten ajoitan eri tehtävien teon eli kuinka paljon aikaa kulutan kuhunkin tehtävään ja tehtävätyyppiin. Tietysti myös eväät olen miettinyt etukäteen ja käyttänyt itseasiassa samoja eväitä jo parissa edellisessäkin pääsykokeessa. Omat evääni koostuivat lähinnä proteiini- ja energiapatukasta, jotka olin pilkkonut valmiiksi pieniksi suupaloiksi. Kuulostaapa autistiselta, mutta halusin syömiseni olevan helppoa ja nopeaa. Ja juomaksi vettä. Olenkin aina vähän itsekseni hihitellyt heille, jotka tulevat lääkiksen pääsykokeeseen voileipien ja muiden isojen eväiden kanssa ikäänkuin piknikille, sillä jos pingotat koko viisituntisen ihan täysillä ja yrität ehtiä vastata jokaiseen kokeen kysymykseen kunnolla, ei sinulla ole aikaa piknikkeillä voileipiä. Tai ainakin hyyvin harvoilla on viiden tunnin aikana tällaista luppoaikaa. Nämä asiat hoidin siis etukäteen, muutaman päivän rennomman kertaamisen lisäksi tietenkin, ja sitten lampsin pääsykokeeseen.

Minulle on hieman tyypillistä sellainen pienoinen sähelöinti erinäisten asioiden kanssa enkä tietenkään säästynyt sähelöinniltä myöskään pääsykokeeseen lampsiessani:D Poikaystäväni on niin ihana, että lähti saattamaan minua pääsykokeeseen ihan pääsykoesalin ovelle ja nimenhuutoon asti. Olin katsonut salini tottakai etukäteen intternetistä ja tiesin salin myös entuudestaan entisenä kemian fuksina. Noh, kun pääsimme lipastolle (yliopistolle oululaisittain) jonottamaan salini eteen, huomasin, ettei sukunimeni kuulukaan salin ovessa olevien kirjainten väliin ja lähdimme poikaystäväni kanssa tarkistamaan erästä toista salin ovea, josko minun kuuluisi sittenkin olla siellä. Kun kävelimme jo kauheeta vauhtia toiseen suuntaan, kuulinkin nimeni aularavintolasta, joka on siis kerrosta alempana portaiden alapäässä ja lähdinkin kauhealla vimmalla viihottamaan sinne päin. Epähuomioissani jätinkin siis poikaystäväni vaan seisoskelemaan ihmeissään, mutta onneksi tajusin huikata heipat portailta. Harmittaa lähinnä vain se, että paniikissa unohdin tsemppipusut, mutta mitäpä noista:D En ollut tosiaan tajunnut, että samaan saliin otettiin hakijoita sisään sekä salin ylemmästä että alemmasta ovesta ja minun nimeni huudettiin siis alemmalta ovelta. Onneksi emme siis ehtineet juosta kovinkaan kauas ja nimeni sattui juuri kuulumaan valvojan suusta. Huhhuh:)

Itse pääsykokeesta en muista enää juuri mitään. Näin on tapahtunut lähes joka kerta, pari tehtävää jää mieleen ja muut jäävät unholaan. Tavoitteenani kuitenkin oli, että ehtisin tehdä kaikki pääsykoetehtävät kuten ehdin viimekin vuonna ja niinhän minä ehdin. Ehdin jopa hieman tarkistelemaan tehtäviäni ja lisäilemään tehtäviin pieniä seikkoja. Sen suhteen olinkin hyvin tyytyväinen. Heti kokeen jälkeen minulla oli suhteellisen tyytyväinen olo. Minulla oli sellainen olo, että olin oikeasti oikeasti antanut kaikkeni, kaiken mitä minusta irtoaa, ja että olin tehnyt parhaani niin kokeessa, kuin opiskellessani pääsykokeeseen. Olisihan sitä tietenkin voinut opiskella vaikka maailman tappiin asti kaikkien lukiokurssien eri kirjasarjat, kaikki lääketieteen itseopiskelumateriaalit, kaikki yotehtävät, galenokset ja kaikki, mutta sillä hetkellä tiesin, että olin tehnyt kaiken minkä pystyin. Enempään en pystynyt. Ja olin sinällään heti pääsykokeen jälkeen ihan tyytyväinen. Mutta, kuten arvata saattaa, parin päivän päästä rupesin tietenkin vainoharhaiseksi ja miettimään kaikkia tehtäviä tarkemmin ja minulle tuli varsinkin biologian tehtävistä sellainen olo, että olin vastannut niihin hyvin lapsellisesti ja tönkösti. Minulla ei ole ollut tapana katsella pääsykoetehtävien vastauksia etukäteen, koska en halua turhaan spekuloida ja laskeskella pisteitäni ja aiheuttaa turhaa epävarmuutta itselleni. Pysyinkin siis erossa vastausanalyyseistä, vaikka otin niistä kuvat kiusakseni kännykkääni. Päätin kuitenkin yrittää olla stressaamatta ja odotella rauhassa tuloksia, sillä jokainen turha spekulaatio tuntui aiheuttavan vain turhaa mielipahaa.

Alppiroadtrippimme alkoi Saksasta, Münchenista

Mutta juu, muidenkin pääsykokeitteni jälkeen aloinkin sitten lomailemaan. Lähdimme poikaystäväni kanssa juhannuksen jälkeen kolmeksi viikoksi eteläisempään Eurooppaan, vuokrasimme auton ja ajelimme käytännössä Alppeja ympäri. Matka oli mahtava, uskomaton ja kaunis täynnä hyvin erilaisia, vastakohtaisia kokemuksia ja elämyksiä. Minulla ei oikeastaan riitä edes sanat kuvaamaan, kuinka antoisa matka meillä oli. Matkan ajankohta vain epäilytti minua, sillä laskeskelin päässäni missä maassa mahdammekaan olla juuri sinä hetkenä, kun saan tietää pääsykoetulokset. Laskeskelin, että olisimme juuri sveitsiläisen ystävämme luona tuolloin ja pelkäsin tottakai, että "ohut kirje" pilaisi reissustamme pari seuraavaa päivää ja koko Sveitsin kokemus menisi aivan pilalle jos itkisin ja masentelisin vaan kokoajan. Mutta päätimme silti ottaa riskin reissun ajankohdan suhteen, sillä tuo ajankohta sopi parhaiten yhteen poikaystäväni töiden kanssa. Alkumatka menikin aina väliin stressatessa tuosta kohtalokkaasta päivästä, mutta yritin nauttia hetkestä ja kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Eräänä aamupäivänä olimme kirjautumassa ulos Saksassa sijaitsevan kaupungin Gailingenin kauniista vierastalosta. Poikaystäväni oli vielä suihkussa ja päätin tarkistaa ehtiessäni facebookkini. Huomasin, että ystäväni oli kirjoitellut aikajanalleni viestin. Meillä on ollut tapana linkkailla toisillemme erilaisia mukahauskoja juttuja ja ajattelinkin ystäväni linkanneen minulle jälleen jonkin Ismo Laitela -videon juutuupista:D Ihan normaalisti siis näppäilin facebookseinäni auki. Seinälläni ei ollut Ismo Laitelaa. Seinälläni oli onnittelut nimestäni listalla!! Nimeni oli kuulemma netissä! Siellä listalla! Sain aivan kauheat sätkyt ja aloin huutamaan "apua apua apua" ja poikaystäväni oli aivan ihmeissään ja luuli, että ikkunasta oli parveillut huoneeseen jokin hämähäkkilauma tai vastaava koska olin niin hysteerinen. Kädet tärisi ja itku tuli enkä enää muistanut edes, että miltä sivulta lääketieteelliseen opiskelemaan päässeiden nimet löytyvät, joten poikaystäväni täytyi etsiä nimilista käsiinsä ja varmistaa, että ystäväni oli varmasti lukenut oikein. Ja niinhän se nimi siellä oli! Olin ihan shokissa ja hysteerinen! Ja niin onnellinen! Kirjauduimme ulos vierastalostamme ja matkasimme samana päivänä Sveitsin puolelle Reinin putouksille ihailemaan maisemia. Miten täydellisen onnellinen päivä<3

Reinin putoukset<3

Näin tästäkin ikuisesta hakijasta tuli viimein lääkiksen fuksi. Pitkä aherrus palkittiin. Olen vieläkin aivan hämilläni. Kaikki uusi ja tuleva jännittää ja vähän pelottaakin, mutta pääsykoelukemisen täyteiset keväät ovat nyt osaltani ohi, enkä joudu enää miettimään, millä hanttitöillä säästän rahat tulevan kevään pääsykoelukemisiin. Enää ei tarvitse miettiä, mitä sitä itsestäni nyt lopulta isona tulee. Vai tuleeko mitään. Lääkäri minusta tulee! Ja riehakas Oulun lääkiksen fuksi!

I can do it!

Ihanaa ja aurinkoista kevättä! Auringosta ja lämmöstähän onkin oikein kiva nauttia näin ikkunan takaa, hieman nuhaisena ja opiskeluntäyteisin päivin. Onneksi pääsykokeet ovat jo kuukauden päästä ohi ja nämä pääsykoelukutoukat pääsevät nautiskelemaan siitä, mistä Oulun haalariväki on nauttinut jo muutamia päiviä, keväästä. Oulussahan opiskelijoiden wappuriennot kestävät sen päälle viikon, mutta olen itse jo lähes tottunut siihen, etten voi osallistua kuin pariin, tänä vuonna vain yhteen wappurientoon. Onneksi olen kokenut myös päivien pituisen wapun pari vuotta taaksepäin ja toivottavasti perinteisiä päiviä kestäviä opiskeluwappuja on vielä ainakin pari edessä. Korvaisi tämän pienoisen harmistuksen täältä opiskelukirjojen ääreltä. Opiskelijaelämää odotellessa:)

lukiosta asti minua uljaasti palvellut, kulahtanut ja kulunut kynäni lopetti toimintansa,
mutta onneksi seuraaja on jo kovasti tehtävien kimpussa, parrain kynä!
(huomaa päivieni ilo, kuvaan kyniäni)

lihattomana lokakuuna jäi seitanpihvit kokeilematta, nyt on asia korjattu!

Valmennuskurssin kurssikerrathan ovat lisääntyneet jo maaliskuussa ja nyt on noita kurssikokeitakin alkanut olemaan tiuhempaan. Itseasiassa 3/4 on jo suoritettu. Pidin kolmannesta välikokeesta aikalailla ja se tuntuikin menevän suht hyvin. Tuloksia siitä siis odotellessa. Toinen välikoe meille on jo palautettu ja tämäkin koe meni odotettua paremmin. Taisin jossakin blogitekstissä jo päivitellä sitä, miten itseä ärsyttikään nuo koetehtävissä olleet virheet ja niiden takia menetetyt pisteet. Lisäksi menetin pisteitä käsialani vuoksi, C:t ja O:t menevät kuulemma sekaisin, oivoi:D Noh, tästä huolimatta sain meidän kurssin toiseksi parhaat pisteet ja neljänneksi parhaat pisteet, jos verrataan myös toisen lyhyemmän kurssin kaikkiin pistemääriin. Kokonaispisteitä ahmin sen 79,33 ja parempia pisteitä olivat omalta kurssiltani jollakin 90,1, toiselta kurssilta 79,5 ja 81,5. Uskon pystyväni parempaan, joten saapa nähdä miten tuo kolmas koe loppujen lopuksi meni;) Mutta ihan vertailuna, fysiikan koeosuudesta sain tässä toisessa välikokeessa pisteitä 33p / 44p, kemian koeosuudesta 17p / 30p ja biologian koeosuudesta 29,33p / 44p. Parannusta edellisiin koepisteisiin verrattuna tuli siis fysiikassa ja hippusen myös biologiassa, kemia meni oletettavasti huonommin. Kemiassa tosin pisteitä verotti se, ettei kukaan saanut tästä virheellisestä tehtävästä pisteitä kuin 1 tai 2, vaikka 5 pistettä olisi ollut tarjolla siinä tapauksessa, että tehtävänannossa oltaisiin muistettu kertoa parikin arvoa. Kaikenkaikkiaan siis melko tyytyväinen, vaikkakin 70 pintaan olevia pistemääriä oli kursseilla yhteensä useampia ja prosentuaalisestihan näiltäkin kursseilta vain sen muutama luultavasti pääsee sisään. Eli vaikka täällä kärkikahinoissa ollaan, ei se takaa yhtään mitään. Ainoana varmana läpipääsijänä pidän tuota erästä, joka neroili noinkin korkeat pistemäärät kuin 90,1, jossa on jo aikamoinen kaula meihin 80 pisteen pinnassa oleviin. Kolmannen välikokeen tuloksia odotellessa!

pidemmällä kuin eilen:)

Eräänä opiskelupäivänä istuskelin tyypilliseen tapaani omassa opiskelunurkassani laskien tiuhaan tahtiin fysiikan tehtäviä, kunnes postiluukusta tipahti päivän posti. Ihan normaalisti lähdin tarkistamaan olisiko Lidlillä taas hyviä tarjouksia ja onko Rauhan Tervehdys taas ilahduttamassa paperinkeräyslootaamme. Ilmaisjakelujen ja mainosten välistä tipahtikin yllättäen kortti! Ajattelin, että ompas myöhäinen syntymäpäiväkortti, taikka hieman aikainen syntymäpäiväkortti myös tuolle miekkoselle. Kunhan ihmetykseltäni pääsin korttia lukemaan taisimpa hieman ilahtua! Joku oli lähettänyt minulle pääsykoetsemppikortin! Korttiin oli kirjoitettuna lainaus täältä minun blogistani: #20.5.reilustirajatylittäenlääkikseen. Vähänkö hauska! Eräs asia kumminkin kummastutti. Kortissa ei lukenut, että keneltä se oli! Tyypillisesti mielikuvitukseni laukkaili jo vaikka ja missä. Tutkailin, että mitä ihmettä, kortissa oli kuitenkin postimerkki ja oikea osoitteeni, nimeni ja kaikkea. Mutta kuitenkin selvä viittaus blogiini? Ensimmäisenä rupesin foliohattuilemaan ja mietin, onko blogini vuotanut identiteettini vahingossa nettiin, vaikka olen kovasti yrittänyt henkilöllisyyttäni piilotella:D Lopulta rauhottelin itseäni, että eihän nyt sentäs. Ihmettelin kuitenkin, miksi joku tuttuni lähettäisi kortin ihan postin kautta. Mutta sittenhän tajusinkin, tuon ihmettelyn seurauksena, että kyllähän minulla onkin tällainen aivan erityinen ystävä, joka tykkää yllättää näinkin kivasti ja salaperäisesti jopa postimerkin kanssa ja nimettömänä pysytellen<3 Ja kyllähän tämäkin mysteeri selvisi, kun kysäisin vain, että hei satuitko lähettämään mulle postia. Hehheh! Näin tsemppaavat ystävät ovat kyllä aivan ihania ja tärkeitä! Vaatii ystäviltä kyllä todella paljon kärsivällisyyttä katsella tällaista lukutoukkailua keväästä toiseen, jolloin aikaa ystäville ja tekemisille on vaikea löytää. Kiitos kärsivällisyydestä ja tsempeistä sinä blogiani lukeva ystävä<3

I CAN DO IT!

Arvostelussa: minäitse & itseopiskelumateriaalit

Heippahei, tulin vain nopeasti kertoilemaan lyhyet opiskelukuulumiset sekä ilmoittamaan hieman tulevasta blogikirjoituksestani. Tästä blogipäivityksestä tulee tällainen lyhyt sepostus vain, sillä innostuin seuraavan blogipäivitykseni ajatuksesta niin paljon, että olen kirjoitellut tuota päivitystä jo monena yönä unissanikin ja suunnitellut jo kaikenmaailman väliotsikot ja taulukotkin unissani valmiiksi. Siispä siis, ajattelin kirjoittaa, jos ketään nyt tällainen edes kiinnostaa, hieman arvostelua eri valmennuskirjasarjoista ja tehdä hieman vertailuja kirjasarjojen kesken. Omasta näkövinkkelistä tietenkin. Ärsyynnyin nimittäin tässä eräänä kauniina opiskelupäivänä  nykyisten itseopiskelumateriaalieni virheiden määrään ja kävin antamassa heidän facebook-sivullaan hieman kiukkupalautetta asiasta. Noh, siinä sitten eteenpäin laskiessa ja rauhoittuessa rupesin muistelemaan, että minkäslaisia itseopiskelumateriaaleja sitä onkaan tullut tässä vuosien varrella laskettua ja tajusinkin yhtäkkiä, että olenhan minä omistanut ja kolunnut läpi jopa viiden eri valmennuskurssin itseopiskelumateriaalit. Siispä seuraavassa blogikirjoituksessa vertailenkin näitä materiaaleja ja kerron oman mielipiteeni materiaalien hyvistä ja huonoista puolista. Harmi, että tämä arvostelu tulee vasta tässä vaiheessa kevättä (tosin nyt vasta olen perillä nykyisten itseopiskelumateriaalieni tasosta), mutta josko tuosta tulevasta arvostelusta olisi jollekin jotain apua:) Onkohan tämä nyt ihan urpo idea?

Ja sitten niitä kuulumisia! Kiirettä on ja ihan hyvä niin, lukusuunnitelma on kuitenkin pitänyt ja siitä täytyy olla tyytyväinen. Viime viikolla tapahtui tämä jokavuotinen ja jo perinteeksi muodostunut pieni masennuskohtaus, jonka seurauksena piti jälleen muistutella itselleni erästä tärkeää asiaa, joka tuntuu aina vain unohtuvat ja aiheuttavan turhaa masentelua. Kaikkihan alkoi taas siitä, kun istahdin valmennuskurssille pitkän ja laskujen täyteisen kotiopiskelupäivän jälkeen ja meille jaettiin valmennuskurssin kurssikokeen fysiikan osuudet. Opettaja ei ollut ehtinyt tarkistaa viimeisen tehtävän viimeisiä kohtia, mutta saimme vilkaista muiden tehtävien pistemääriä. Ihan neutraalina selasin läpi lähes täysiä ja muutamaa täyttäkin pistemäärää ja olin vain että jaha, noniin, ihan kiva. Sitten aloimmekin laskeskelemaan vanhoja pääsykoetehtäviä sekä vanhoja YO-koetehtäviä ja kappas, heti kolmannessa tehtävässä itsellä alkoi tökkiä ja pahasti enkä vain pystynyt keskittymään. Terveellä luonteellanihan sitten ärsyynnyin itseeni, miksi olenkin näin huono ja pölijä etten osaa tällaista yksinkertaistakaan pääsykoetehtävää ratkaista. Siirryin seuraavaan ja taas seuraavaan tehtävään ja lopulta luovutin ja päätin, ettei laskeminen enää niin myöhään vain onnistu ja läksin kotia lepäilemään. Mitäpä sitä turhaan tappelemaan tehtävien sekä itsensä kanssa. Siinä samalla tuli sitten tietenkin myös unohdettua se ihan jees hyvä menestyminen itse fysiikan kokeessa, mutta sehän ei tietenkään ollut sillä hetkellä tärkeää. Koko loppuilta meni sitten vähän masennellen. Seuraavana päivänä kiukkuyöunien jälkeen hieman piristyneenä sitä jälleen muisteli, kuinka viime vuonna oli oivaltanut erään tärkeän seikan: ei lääkiksenkään pääsykokeessa tarvitse osata kaikkea. Tämä tuppaa kyllä unohtumaan liian usein ja masennus iskee heti, jos yksikin tehtävä ei ratkea heti vaan vasta vastausta kurkkiessa. Sehän tosiaan riittää, että osaa kokeesta suurimman osan. Ei lääkikseen pääseminen edellytä kaikkitietävyyttä. Pienenä perfektionistina tämäkin pitäisi nyt jälleen hyväksyä:)

tällainen maisema kotimatkalla valmennuskurssilta saa opiskelukiukunkin laantumaan, kevät tulee<3

Ps. en mää ihan kokoajan kiukkua... :D

Tiukkaa opiskelua!

No nyt ovat opiskelut alkaneet sitten todenteolla. Ja kyllähän sen heti huomaa siittäkin, etten ole ehtinyt kautta jaksanut päivitellä blogiakaan kahteen viikkoon. Olen tainnut jo mainitakin, että sitten Amsterdamin reissun valmennuskurssini kurssikertoja on alkanut olemaan sen kolme kappaletta viikkoon. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että aloitan kurssipäivänä opiskelun suunnilleen siinä kymmenen ja yhdentoista maissa juotuani rauhassa aamuteen ja virkoillessa hieman uuteen päivään, luen siihen puoli neljään taikka neljään asti iltapäivällä elikkä kotiopiskelua tulee sen parhaimmillaan kuusi tuntia alkuunsa ja sitten lopulta päädyn viideltä alkavalle kurssille, jossa opiskelen neljä tuntia siihen ilta ysiin asti. Tämä on siis lukemisen kannalta ihanteellinen aikataulu, mutta tietenkin nuo aamupäivän ja iltapäivän lukemiset saattaa jäädä vähemmälle jo ihan ruuanlaiton sun muunkin takia. Mutta oikeastaan ennemmin tällä hetkellä tämä lukemisinto ja pienoinen lukemisressikin on saanut aikaan sen, ettei sitä ruokaakaan oikein ehdi tehdä tuossa ennen kurssia ja ruuanlaitto jääkin usein sinne iltaseen. Onneksi omaan tuollaisen huonomman taikka paremman puoliskon, joka pitää huolta siitä, että tämä huusholli pysyy pystyssä ja pyykitkin tulee pestyä. Muutenhan tässä hukkuisi kirjojensa kanssa sinne pyykkivuoren uumeniin ja ryömisi esiin sukkakasasta vasta sitten kun maha ilmoittaa ruokahalustaan peristalttisten aaltojen kulkiessa mahan tyhjyydessä.

pari viikkoa sitten sai vielä polkea pimeässä valmennuskurssilta kotia ihaillen Tuiran silloille näkyviä valoja

Kiirettä siis on, mutta onnekseni täytyy hehkuttaa, että lukusuunnitelmani on pitänyt ja kurssiltakin saamani kotitehtävät yms lisätehtävät olen voinut upottaa johonkin kohti lukusuunnitelmaa. Eikus anteeksi, nyt tuli vähän valehdeltua. Päätin nimittäin tässä eräs kaunis päivä, etten enää yritäkään tehdä biologian kurssilta saatuja kotitehtäviä. Ja tämäkin siksi, että teen mielestäni nykyäänkin aivan tosi paljon (ehkä liikaakin?) biologian tehtäviä osana lukusuunnitelmaani ja opiskelumateriaalejani, enkä vain ehdi tehdä tämän lisäksi vielä näitä jo toistosta käyviä kotitehtäviä. Haluaisin sitä paitsi vieläkin enemmän keskittyä noihin kemian ja fysiikan vaikeampiin ja pääsykoetyyppisiin laskuihin, kerta itsestäni ainakin tuntuu ettei varsinkaan biologian esseemäisistä pääsykoetehtävistä irtoa helpolla pisteitä, ellei osaa muotoilla asioita erittäin loogisesti ja käsitellä aihetta monipuolisesti ja hienosti ja mitä vielä. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että biologia on jopa paremmin itsellä hallussa kuin esimerkiksi kemia. Ja siksipä tämä kotitehtävien unohtaminen ei tuota kauheaa päänvaivaa. Sen sijaan olen kirinyt kemian ja fysiikan vanhoissa pääsykoetehtävissä lukusuunnitelmaa kiinni ja aikataulussa ollaan. Näillä mennään.

kirjaston pääsykoeopiskelijoista täyttynyt lukusali ajoi opiskelemaan kahvioon

Mitäpähän muuta opiskelurintamalla onkaan tapahtunut tässä kahden viikon sisään.. No ainakin meillä oli se toinen valmennuskurssin kurssikoe! Ja voihan että kun se ärsyttääkin! Tavoitteeksi ajattelin, että josko tuosta kokeesta nyt tulisi edes hiukkasen pikkasen paremmat pisteet kuin viime kokeesta. Jää nähtäväksi, sillä itselle jäi jotenkin vähän sellainen tunkkainen olo koko kokeesta ja jälkikäteen harmittaa todella parikin tehtävää. Ensinnäkin, eräässä kemian tehtävän tehtävänannossa ei oltu mainittu, että olosuhteet olisi pitänyt ihmiselimistössä olettaa NTP-olosuhteiksi lämpötilan ja paineen suhteen.. Elikkä siis tehtävässä olisi itse pitänyt kirjoittaa vastaukseensa, että minäpä tässä nyt oletan tällaisessa tilanteessa olosuhteet NTP-olosuhteiksi, vaikka reaktio tapahtuu luultavasti 37asteisessa ihmiselimistössä. Noh sinänsähän kyllä tajusin, ettei tehtävää voi ratkaista ellei näitä arvoja ole tiedossa ja sempä takia pläräsinkin koko kokeen moneen kertaan läpi etsiäkseni jotain johonkin tekstien tai kaavakokoelman lomaan piilotettua arvoa, jonka avulla tehtävä tulisi ratkaista. Mielestäni aika huonosti laadittu tehtävä. Jäi sitten lopulta tekemättä, vaikka olisin sen osannut tehdä NTP-olosuhteiden arvoilla. No eipä siinä, toiseksi kompastuskiveksi muodostui eräs fysiikan tehtävä, johon oli annettu uusi outo kaava. En tajua miten voinkin mennä heti ihan jumiin tehtävissä, joissa annetaan upouusi kaava, jonka avulla pitäisi nyt opastustekstin turvin laskea. Viime pääsykokeessa taisin vetäistä nollat juuri vastaavanlaisesta kemian tehtävästä, jossa annettiin tehtävänannossa täysin tuntematon kaava. Sehän viime pääsykokeessa olikin hauskaa, että tutkiessani omia papereitani, vastauksiani ja pisteitäni olin saanut tehtävistä joko täysiä pisteitä taikka nollia. Oivoi. No mutta, tuloksia tästä välikokeesta ei ole siis vielä tullut, mutta odotukset eivät ole kyllä kovinkaan korkealla. Kaksi koetta takana, kaksi edessä.

Tästä eteenpäin en tiedä luvata, tulenko päivittämään blogia kovinkaan useasti kerta on tämä opiskelutahti nykyään aikamoinen! Olen joutunut uhraamaan ajatuksen "kaksi vapaapäivää viikossa" jo aikaa sitten ja aika on muutenkin kortilla. Olen myöskin erittäin raakasti todennut ja huomannut, että kylläpä sitä viime vuonna lukikin melkoisen vähän kerta nyt on tullut luettua tähänkin mennessä jo lähes tuplaten. Toivottavasti tämä uurastus nyt tuottaisi sitä kauan kaipaamaani tulosta! Onneksi kevät tulee ja aurinkokin paistaa päivä päivältä yhä enemmän niin jaksaapi pakertaa sillä innolla, että kohtapuoliin voi nauttia ulkoilmasta tunkkaisen lukunurkkauksen sijaan ja ehkä jopa pienestä lukuvapaasta lomasta!

kevätinspistä Amsterdamin kukkakuvasta!

Ainiin ps. tein vihdoin yliopisto- ja ammattikorkeahaun. Ensimmäisenä hakutoiveena tottakai Oulun lääkiksen yleiselle, toisena sairaanhoitajaksi, kolmantena biokemiaa ja neljäntenä biologiaa. Tänä vuonna sattuikin ihan sopivasti, että biokemian ja biologian pääsykoepäivät ovat vasta lääkiksen pääsykokeen jälkeen, joten eipähän tarvitse uhrata pääsykoeopiskelupäiviä istuessa muissa pääsykokeissa ressaamassa! Huh!

Ikäkriisitön mutkainen polkuni

Nyt on tämä ikuinen hakija päivittänyt ikänsä niin profiilin kuvaukseen kuin ehkä mieleensäkin. Hetkittäin, kun joku erehtyy jostain syystä kiinnostumaan iästäni, meinaan unohdella tuon luvun suuruuden ja erehtyä luonnehtimaan itseäni 22-vuotiaaksi. Eipä tässä kahdenkympin tällä puolella tuosta iästä enää jaksa huolehtia saati muistella näiden turhien numeroiden määrää. Ihmekös nuo siis väliin unohtuvatkin. Mutta vaikka nuo numerot joskus sinne unholaan uppoavat, niin kyllähän ne silti hieman muistuttelevat itsestään näin ikäkriisin muodossa varsinkin nyt, kun tässä ollaan jälleen fuksiksi pyrkimässä. 24-vuotias fuksi. Olin viimeksi fuksina Oulun yliopistolla kemian linjalla vuonna 2010 elikkäs taisin olla tuolloin niinkin nuori ja innokas kuin 20-vuotias. Tähän verrattuna tämä 24-vuotias, toivottavasti tuleva fuksi, kuulostaa jo ikälopulta kaikkiin fuksirientoihin. Ei siinä, luulen olevani aivan yhtä innolla mukana riippuen tietenkin pirskeistä. Ehkei nämä Oulun Tivolit sun muut kovin enää herätä suurempia hihityksiä vaan ennemmin kait sitä päätyy Teekkaritalolle tai muualle;) Ovatpahan tulleet tässä Oulussa asuessa ja väliin opiskellessa nämäkin ympyrät hieman tutuimmiksi ettei tarvitse olla yhtä eksynyt fuksipallero kuin vuonna 2010. Ja onnekseni taisin joskus lueskella jostakin, että olisikohan tuo Oulun lääkiksen aloittavien opiskelijoiden keski-ikä siinä 23 vuoden paikkeilla ja olikohan hakukertojenkin keskiarvo siinä kolmosen suunnilla. Melkein keskiarvotyyppejä siis ollaan, joskin sillä keskiarvon kehnommalla puolella..

Mutta tosiaan, kun tämä ikäkriisi näin hieman jo iski sen suhteen, että eikös tässä olisi jo pitänyt lähes valmistua ja edetä ja saavuttaa ja synnyttää ja kaikkea niin onnekseni poikaystäväni linkkaili minulle jälleen piristäviä internetin saloja. Oi tätä ilosanomaa, eipä ne kaikki nerotkaan ole neroillu kuin vasta vähän myöhemmällä iällä! Että hei, kyllähän sitä nyt 24-vuotiaanakin ehtii ja helposti! Ei ne lääkiksen luentosalien penkit istumalla kulu taikka vuosien kuluessa karkaile ikuisten hakijoiden peppujen alta. Myös J.R.R Tolkienin sanat ovat erityisen lohduttavia: "Not all those who wander are lost." Mikä ihana lause! Onhan tässä tullut tuunailtua jos jonkinmoista työtä näinä "välivuosinani", joitakin tärkeämpiä ja inspiroivampia töitä ja joitakin vähemmän inspiroivia töitä lähinnä rahankeruumielessä, mutta silti tässä vaeltelun lomassa on tuo päämäärä ollut kirkkaana mielessä enkä ole tuntenut sinänsä olevani eksyksissä. Toteutan unelmaani vain vähän vaikeamman kautta, mutkitellen, mutta toteutan. Vaikka tässä artikkelissa puhutaankin lähinnä tällaisista suuremmista keksijöistä ja keksinnöistä yms, niin jostain syystä tämä artikkeli antoi minulle yllättävän paljon rohkeutta ja uskoa siihen, että ei se oma mutkitteleva polku ole mitenkään huonompi kuin toisten ehkä suoraviivaisempi ja nopeampi tie. Erityisesti tajuntaani iski artikkelin viimeisen kuvan varoitus, don't compare. Tähän korkeaan kukkulaan itse ainakin tuppaan kompastumaan kerta toisensa jälkeen ja kuten kuvassa, tippumaan kivenlohkareena vuorten väliseen rotkoon. Siksipä pitäisikin pitää nämä sanat mielessä: "Don't compare yourself to people who already succeeded. They have their own story." Minulla on jo muutamia tuttavia sekä ystäviä tuolla lääkiksen puolella opiskelemassa ja on myönnettävä, että kyllähän se kateus aina iskee, kun kuuntelee kuulumisia kandiaisista, kursseista ja työharjoitteluista. Mutta eihän tämä kateus auta asiaa. Pitäisi vain olla vertailematta, kadehtimatta ja tulisi pitäytyä omalla polullaan ja uskoa omaan tekemiseensä ja suunnitelmaansa, mikä toivottavasti sitten johtaa joskus vihdoin tämänhetkisen polun päähän. Jotta pääsisi sitten aloittamaan uuden polun! Tätähän tämä on!

"Kelatkaa, nää ihmiset elää näin joka päivä!" <3

Ja sitten josko vähän näitä iloisia kuulumisia! Amsterdam oli ja meni ja ah, kyllähän sinne on joskus vielä uudemmankin kerran päästävä. Taas oma pieni maailmani sai jälleen perspektiiviä. Tuolla ne vaan elelee korkeissa, kapeissa taloissa, joiden ylin kerros muodostuu kapeasta huoneesta ja ikkunasta, jonka yläpuolella on narulle pyörä, jonka avulla muutetaan ikkunoiden kautta huonekaluja sisään. Etupiha muodostuu rappusista, kapeasta kävelykadusta ja kanaalista. Päivää voi paistatella istumalla kaverin kanssa ahtaasti, mutta iloisesti rappusilla viinilasit täytettyinä. Ohi ajelee sikinsokin niin kypärättömiä mopoilijoita kuin pyöräilijöitä etutarakkaan kiinnitettyjen puulaatikoiden kanssa. Laatikko saattaa olla koristeltu tarroilla ja kukilla. Korkeiden talojen alimmassa kerroksessa saattaa olla asunnon omistajan pieni baari, jossa omistaja tarjoaa turisteille keksejä ja koira tulee tervehtimään ja siirtyy retkottamaan omalle pedilleen koiranlelujen vierelle. Jostakin pienestä välistä ja kulmasta voi löytyä myös kahvila, jonka terassi on kyhätty eturappusille ja terassille tulee kiivetä kaiteen yli. Kahvilasta saa kuumaa vettä mintunlehtien kera, jonka tarjoilee sinulle huonosti englantia puhuva hymyilevä pappa. Minne vain käveletkin, ympärilläsi on kokoajan postikorttimaisemia. Tosin, monet talot ovat hassusti hieman kallellaan, liikkeeseen astuessasi et tiedä oletko humalassa vai onko lattia mutkalla. Liikkeet ovat omalaatuisia ja persoonallisia kuten kaupunki ja talotkin. Talojen ulko-ovista ei kaksimetrinen mahtuisi sisään eikä ehkä hieman tukevampikaan. Asunnoilla ei ole etupihoja, mutta luonto on tuotu lähelle runsailla kukkapurkeilla ja kasveilla. Ihmiset korjaa pyöriään kaduilla. Kanaalit ovat täynnä veneitä. Veneet on ankkuroitu ja niissä asuu ihmisiä. Kuin kelluvien omakotitalojen naapurusto. On hienompaa, kattokruunuin sisustettua venettä ja taas venettä, jonka kannella kuivataan pyykkejä pyykkinarulla. Kelluvilla venetaloilla on kuitenkin postilaatikot maalla. Moniin taloihin näkee ikkunoista sisään suoraan olohuoneeseen taikka papan keittiöön. Katse saattaa vahingossa harhailla siinä ihmettelyn ja ihailun lomassa kellarikerroksen ikkunaan, jossa on pehmustettu tuoli, jolla nainen istuu alusvaatteisillaan. Myös punaisten lyhtyjen valaisemilla kaduilla vähäpukeiset tytöt koputtelevat ikkunoiden takana lasiin herättääkseen turistien huomion. Museoita on paljon ja paljon on myös turisteja jonottamassa kulttuurin perään. Tunnelma on erikoinen, vapaa, persoonallinen ja huoleton. Amsterdamiin ei voi muutakuin rakastua!

ihan oikiaa minttuteetä patiolla<3

Opiskeluväsymys

Jaha, olisikohan tuo pitkästä aikaa tilannekatsauksen paikka. Lukusuunnitelmassa olen pysynyt vaikka ahkeruuspäivää saattaa seurata totaalinen laiskuuspäivä. Nämä pari viikkoa ovat olleet opiskelujen suhteen muutenkin vähän nihkeät.. Olen sairastellut pari päivää ja koittanut opiskella vaikka väkisin tai sitten vain luovuttanut totaalisesti ajatellen, ettei minun pää nyt vaan ota tietoa vastaan tällaisessa tilanteessa. Lähiaikoina tuo inhokkibiologia on myös muistuttanut itsestään ja omasta ihanuudestaan..olen totaalisesti kyllästynyt biologian tehtäviin! Yhtenä syynä voipi tietty olla, että tehtävät tuppaavat toistamaan itseään kerta oonhan näitä tehtäviä jo jonkin aikaa kirjoitellut. Ja varsinkin nyt, kun pakerran kahden eri valmennuskurssin kautta näitä tehtäviä niin olen kyllä raakasti skipannut ne tehtävät, joihin mielestäni juuri edellispäivänä vastailin. Ja toisena syynä saattaa tietysti olla se, ettei noi ekolokerot ja sukkessiot niin paljoa inspiroi eli jospa se innostus toivottavasti nyt kasvaisi taas kunhan ensi viikolla kolmosbiologian tehtävät pitäisi saada taputeltua ja kynnet voi usuttaa ihmisbiologian tehtäviin.

Tämä pienoinen tai ehkä vähän isompikin opiskelulamaannus saattaapi tietty olla vähän tulosta jo siittäkin, että on tullut pidettyä ne pääsykokeet mielessä siittä elokuusta asti ja pikkuhiljaa laskeskellut siihen asti että aloitti kokopäiväisesti opiskelemaan siinä helmikuun alussa. Tässäkin mielessä ensi viikonlopun Amsterdamin reissu tulee todellakin tarpeeseen! Muut immeiset täällä päin viettelivät hiihtolomiaan tällä viikolla, mutta mepä lomaillaan vasta viikon päästä. Tällä viikolla ei ollut siis tuota valmennuskurssiakaan ja nyhväilinkin kotona opiskelemassa kautta en opiskelemassa koko pitkän viikon. Olisi pitänyt repiä itsensä irti täältä kerta kyllähän se muiden opiskelijoiden näkeminen ja oman opiskelunsa vertaaminen siihen, laskeeko toi vieruskaveri nyt täällä kirjastolla muka kauemmin ja enemmän kuin minä niin tsemppaa ja motivoi eteenpäin. Tuo liikkuminen on ollut vaan vähän vaikeeta, kerta olen keksinyt niinkin hienoja tekosyitä kuten sen, että monen kirjan ja kansion ja tapletin yms kuskaaminen on niin kauheen työlästä ja vieläpä se, että pitäisi jotain eväitä väsätä, vaikka kotona olisi jääkaappi ja kirjahylly:) Ei vaan, kyllä odotan jo innolla sitä, että lomareissun jälkeen maaliskuun lopulla alkaa kurssikertoja oleen muutamia kertoja viikossa ja ompa seuraava kurssikoekin jo maaliskuun viimoisena päivänä. Loppuu tämä mökkihöperöityminen!

viime vuoden opiskelukasa yllä, alemmalla otetaan kiinni ja ohitetaan

Pienenä motivaation herättelijänä kattelin ja vertailin noita minun kahta kansiota, viime vuoden opiskelumateriaaleja ja tämän vuoden tähän asti kertyneitä opiskelumateriaaleja. Mähän tosiaan kirjaan ylös joka viikko lukuja, kuinka monta fysiikan ja kemian tehtävää tulee laskettua per viikko ja tarkoitus olisi tehdä paaaaljon enemmän tehtäviä kuin viime vuonna. Viime vuoden kalenteriin olen kirjannut silloisen valmennuskurssin itseopiskelumateriaalin tehtävämäärät, joten vertailu onnistuu. Viimekin vuonna autisteilin sen verran, että kirjasin myös viikottain tavoitetehtävämäärät aineittain, jotta pysyisin aikataulussa ja saisin laskettua tehtävät pääsykokeeseen mennessä. Vertailu onnistuu siis suht helposti myös viikottaisella tasolla. Tänään kuitenkin vertailin vain tuota ihan silminnähtävää paperimäärää näissä kansioissa. Tähän mennessä, kun osaltani on viisi opiskeluviikkoa taisteltu ja vähän yli kymmenen viikkoa sekä valmennuskurssin aktiiviosuus vasta edessäpäin, olen silti jo kirjoitellut täyteen sen verran paperia, että suunnilleen puolet viime vuoden kansion paksuudesta on kiritty. Jee! En tiedä kertooko tämä kuitenkaan siitä, olenko tänä vuonna ollut ahkera vai viime vuonna aivan erityisen laiska.. :D Mutta tavoitteena on josko tuo laskujen ja materiaalin tuplaaminen viime vuoteen verrattuna toisi minulle vähintään sen kaksi suhteellista koepistettä lisää verrattuna viime vuoden kokeeseen niin sisällä ollaan. Motivaatiopotkuja.

Kilpailuhenkeä!

Nytpä meille palautettiin myös ne valmennuskurssin kurssikokeen kemian ja fysiikan osuudet. Pisteitä tippui ihan mukavasti, kemian koeosuudesta 32,05p / 45p ja fysiikan osuudesta 30,5p / 46p. Kirjataampa tähän ylös myös tuo jo aiemmin mainittu biologian koeosuuden pistemääräni, 28,5p / 45p. Näistäpä voisi tieten vähän päätellä, että biologia on minulle se haastavin osuus, joskin ei pistemäärältään näemmä kovin kaukana fysiikasta ja kemiasta! Yllättävää! Kemian koetta tarkistellessani huomasin aivan älyttömän tyhmiä huolimattomuusvirheitä.. Nämä huolimattomuusvirheet ovat olleet riesanani lukiosta asti ja opettajat aina harmittelivat miksi teenkään näin typeriä huolimattomuusvirheitä ja niiden takia menetän pisteitä niin, että täydet pisteet jäävät saamatta. En tiedä mikä tähän auttaisi. Hienon esimerkin huolimattomuudestani esittelee kemian kurssikokeeni. Kysymyshän tosiaan kuului, oikein vai väärin, veden tilavuus on suurimmillaan kun veden lämpötila on +4astetta. Joo ja huoh, mitä olinkaan tähän viisaudessani vastannut. No että oikein tietysti! En tiedä mitä olen lukihäiriöissäni häröillyt, olenko lukenut tilavuuden tiheydeksi, jota tässä kysymyksessä tietysti oltaisiin tarkoitettu. Yksi menetetty piste plus väärin vastatusta vielä miinusta puolikkaan pisteen verran. No, pienistä pisteistä puhutaan, mutta eipä näitä huolimattomuusvirheitä tarviis alkaa viljelemään ainakaan enempiä. Vaan kyllä, toisen tehtävän protolyysiyhtälön olin jostain kummallisesta syystä myös sössinyt, vaikka kyseessä oli maailman yksinkertaisin tehtävä. Laskinkin, että huolimattomuusvirheiden takia olin menettänyt vähintään sen kolme pistettä. Nimenomaan vähintään. Tarkkuutta!

koepisteitä

Pelkästään näitä pisteitäni tuijottamallahan ei sen autuaammaksi tietenkään tule vaan pitäähän näitä pisteitä vertailla muiden valmennuskurssilaisten pisteisiin! Onneksi opettajat olivat tehneet taulukkoa, josta pystyi oman "sijoituksensa" kattelemaan. Kemian kokeesta yksi kurssilainen oli vetäissyt paremmat pisteet kuin minä, 34,65p / 45p. Voi kylläpä harmittaa nyt ne kolme huolimattomuuspistettä! Fysiikan kokeesta taas kolme kurssilaista olivat ohittaneet minut pisteillään. He olivat saaneet pisteitä 32p, 33,5p ja 44,5p / 46p. Fysiikassa siis tyydyin neljänteen sijaan ja jäin palkintopallin ulkopuolelle. Mutta huhhuh, joku oli saanut 44,5p / 46p! Nämä pistemäärät kyllä herättävät minussa kilpailuhenkisyyttä ja aionkin ens kokeessa pyrkiä yhä parempiin pisteisiin ja "palkintosijoille"! Päätin osallistua tänä vuonna valmennuskurssille lähinnä kurssitehtävien ja kurssikokeiden takia, mutta huomaankin yhä enemmän, että tällainen pieni kilpailuhenki senkus lisää opiskelumotivaatiota! Ja onhan se pääsykoekin tietynlainen kilpailutilanne! Tällaista kilpailumotivaatiota ei viime vuonna kotona opiskellessa tietenkään syntynyt eikä sitä muutenkaan päässyt vertailemaan osaamistaan muihin kuin oppikirjoihin. Biologian opettaja ei paljastanut muiden pistemääriä, mutta käsittääkseni opettajat keräävät yhdessä jossakin vaiheessa yhteispistemäärät johonkin taulukkoon ylös, että pääsemme vertailemaan koko kokeen pistemääriä keskenämme. En malta odottaa!

Mitäpäs muuta, no ainakin sitä että varasimme matkan Amsterdamiin! Ei olla poikaystäväni kanssa lomailtu sitten viime kesän Tallinnan pikareissun, joten päätimme pitää nytten pikaisen, mutta pidennetyn viikonloppuloman ennen kesän suurempia lomasuunnitelmia ja suunnata Amsterdamiin! Varailimme ystävänpäivänä (aw) lennot ja hotellin:) Tämä pidennetty viikonloppuloma sijoittuu juuri hiihtoloman jälkeiselle viikolle. Itseasiassa lennämme perjantaina 13. päivä! Jos kone tippuu niin kait se on sitten tarkoitettu:D Takaisin tulemme seuraavana maanantaina yöstä. Myös syntymäpäiväni sattuu lomapäiville, joten ompas kiva viettää erilaista syntymäpäivää! Saapa nähä mitä hauskaa sitä syntymäpäivälle keksii:) Tämän lomamatkan takia menetän kaksi opiskelupäivää lukusuunnitelmastani, mutta se ei onneksi tarkoita kuin yhtä aineistoharjoitusta ja 19kpl fysiikan tehtäviä. Aionkin tehdä nämä etupeltoon edellisellä hiihtolomaviikolla, jolloin ei ole valmennuskurssiakaan. Tämä loma tulee muutenkin kyllä todella tarpeeseen, sillä pääsen nollaamaan päätäni juuri ennen kuin valmennuskurssi alkaa todenteolla eli kurssia alkaa olemaan kolme kertaa viikossa. En malta odottaa! Nyt vain kunnon opiskelutykitystä ennen matkaa niin voin hyvillä mielin lähteä stressilomalle nautiskelemaan!

Amsterdamiin jejejje!

Masentelua ja persuuksille potkimista

Siirryin juuri erittäin sulavasti työpöydän ja aineistotehtävien ääreltä sängylle loikoilemaan ja bloggailemaan...ja heti kaduttaa ja ressaa, tekemistä olisi nimittäin ihan kiitettävästi! Pää vaan alkoi tuntua erittäin höttöiseltä ja muutenkin aamulla havahduin taas masentelemaan sitä, miten monet kaverini jo valmistuvat opinnoistaan ja tulevat muuttamaan töittensä perässä muualle Suomea ja minä senkun vaan makailen kotona lukiokirjojen parissa vuodesta toiseen. Lukiokirjojen!! Abivuodesta on nyt itsellä kulunut sen viitisen vuotta ja edelleen ne lukiokirjat ja lukion oppimäärä ovat se, mikä minun tulisi taitaa. Voi elämä! Oon kyl luonteeltani just tämmönen masentelija ja kuvittelen mielelläni päässäni kaikenmoisia kauniita kauhukuvia tilanteesta, jossa kaikki kaverini ja poikakaverini etenevät jo urillaan ja itse päädyn kuitenkin opiskelemaan lääkiksen sijaan alaa, joka ei tyydytä tiedonhaluani taikka ole mielestäni tarpeeksi haastava. Siinäpähän etenevät elämässään. Kateellisen puhetta. Onneksi luonteeni mukaisesti myös kyllästyn tällaiseen itsesäälihöpinään hyvin pian ja ärsyynnyn itseeni ja alan potkia itseäni persuuksille. Tuo persuuksille potkiminen tuntuu jotenkin aina vaan yhä työläämmältä ja turhemmalta jokaisen epäonnistuneen pääsykokeen jälkeen. En tiedä milloin olisi jo viisaampaa luovuttaa. Poikaystäväni on kyllä ilmaissut, kuinka arvostaakaan sitä, etten anna periksi näin tärkeässä asiassa. Mutta itse aina jaksan huomauttaa, että eikös liiallinen periksiantamattomuus mene joskus jo ylitse. Missä vaiheessa kannattaisi vain hyväksyä se asia, että lääketieteen pääsykoe testaa omalla, ehkä jokseenkin kyseenalaisella tavallaan sitä, kuka on kykenevä opiskelemaan lääkäriksi ja kuka kykenee lääkärin vaativaan työhön. Eikös jossakin vaiheessa vaan kannattaisi hyväksyä, ettei itse nyt vaan läpäissyt tätä testiä. Hakukerroista kun nyt vaan ei tipu minkäänlaisia lisäpisteitä.

Viikonloppuna käytiin sukuloimassa ja pelkäsin jo etukäteen kaikkia "mitäs kuuluu, joko opiskelet, teetkö töitä"-kysymyksiä. Vastasin tyypilliseen tapaani, että lääkikseen vielä. Joiltakin sukulaisilta on tullut kuultua pariin otteeseen kehotusta, että eikös kannattaisi jo heitellä niitä verkkoja vähän laajemmallekin. Voi olisipa se niin helppoa! Mielenkiinto kun on kohdistunut niin kapealle alalle. Molekyylibiotieteet voisivat olla ihan ookoo, en tiedä. Kävin viime keväänä myös sairaanhoitajahaastattelussa, mutta pisteitä jäi uupumaan todella paljon enemmän kuin lääkiksen pääsykokeessa. Taisipa haastattelu töksähtää siihen, kun vahingossa taisin antaa sellaisen kuvan, että oon kova opiskelemaan ja tykkään syventävistä teoriaopinnoista. Sairaanhoitajahaussa vedinkin mukakiinnostunut-roolia, joka ilmeisesti paljastui. Joten ei, vielä en oo löytäny mitään muuta alaa, joka kiinnostaisi edes melkein yhtä paljon. Noh, yllätyksekseni tällä kertaa serkkujen reaktiot olivat lähinnä kannustavia, ei kuulemma kannata luovuttaa jos kerta näin kovasti haluaa! Ehkä nämä reaktiot tosiaan näin monennen hakukerran jälkeen jo muuttuvat, kun motivaation tasoa ei tarvitse enää epäillä. Se näköjään ihan oikeasti haluaa lääkäriksi.

teen ja kahden (rikkinäisen) kuumemittarin voimalla taittui kemia ja fysiikkakin

Hui kamala kun tuli vuodatettua, mutta ehkä tarvitsin tätä. Muutenkin tämä viikko on ollut jokseenkin haastava. Käytiin sunnuntaina lenkkeilemässä sen verran, että taisin vilustuttaa itseni kauniista kevätauringosta huolimatta ja alkuviikko kuluikin kuumetta mittaillen. Nappeja naukkailemalla ja väliin peittojen alla lepäilemällä sain kuitenkin pidettyä lukusuunnitelmasta kiinni. Ihme kyllä! Tämä aamu on nyt menny ihan penkin alle opiskelujen suhteen voih, mutta jospa vielä ehtisin ryhdistäytyä muutaman tehtävän verran. Ajattelin nyt huomenna lauantaina päiväseltään vielä vähän opiskella noita fysiikan vanhoja pääsykoetehtäviä, nekun rupeaa painamaan päälle ja lukusuunnitelmaan ilmestyy muutenkin kokoajan lisää laskettavaa ja opiskeltavaa! Ensiviikolla lukusuunnitelman ulkopuolisia opiskeluja ovat mm. biologian valmennuskurssin kotitehtävät, fysiikan vanhat pääsykoetehtävät, ehkä kemiankin vanhat pääsykoetehtävät ja tämän lisäksi pitäisi kait käydä kurssikokeenkin tehtävät läpi. On sitä tekemistä!

todolistat muistuttelee etteivät ne tehtävät laskemalla lopu

TATATATAA

Jos viime viikolla pohdiskelin sitä, miten ihmeessä pystyn pitelemään käpälöitäni erossa kirjoista sekä laskimesta niin tänä viikonloppuna kirjojen läsnäolosta ei aiheudu kyllä minkäänlaisia mielihaluja tarttua kiinni jos mihinkään atomiorbitaaliin taikka immunoglobuliiniin. Ei niin minkäänlaisia. Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi periaatteessa juuri toivotulla tavalla eli lukemista ja laskemista kyllä riitti ja opiskeltavaa tuntui ilmestyvän pitkin viikkoa vain lisää ja lisää. Tämä nyt lähinnä johtui valmennuskurssilta tulleista kotitehtävistä ja lisätehtävistä. Viikolla tulikin laskettua fysiikan ja kemian tehtäviä kumpaakin 26kpl, kirjoiteltua biologian tehtäviä kahdesta eri biologian aineistosta, tehtyä aivan liikaa biologian monivalintatehtäviä, tehtyä näitä ihan normaalejakin biologian tehtäviä sekä käytyä myös biologian kurssilla vähän ihmettelemässä. Aivan liian paljon biologiaa! Olenko jo maininnut miten biologian opiskelu tuppaa olemaan minulle sitä kaikista työläintä ja väsyttävintä kun tykkäisin vain laskeskella ja laskeskella.. Mutta onneksi voin suhteellisen tyytyväisenä myös todeta, että selviydyin ensimmäisestä opiskeluviikosta ja tehtävämääristä jokseenkin kunnialla! Tulenkin siis tyytyväisenä lepäämään tulevan viikonlopun ja lepuuttamaan aivojani muiden tekemisten parissa! Huhhuh!

Tällä viikolla oli tosiaan valmennuskurssin biologian kurssikerta ja saatiin jo takaisin ensimmäisen kurssikokeen biologian osuudet! Nyt sitten pitäisi kait pohdiskella, että mitähän tästä pistetuloksestani voikaan päätellä joko minun osaamisestani taikka kokeen vaikeustasosta:D Tällä hetkellä en varmaankaan kyllä kykene minkäänlaiseen analyyttiseen pohdiskeluun, sillä aivoni taisivat juuri tähdätä viikonlopun lepoasentoon. Mutta kerrottakoon nyt siis kuitenkin että pisteitä sain 28,5p / 45p. Vertailun vuoksi opettaja kertoi kaikkien kurssilaisten pistemäärien keskiarvon olleen 11,6p / 45p. Tässä mielessä olenkin tulokseeni erittäin tyytyväinen:) Pikaisella katsauksella tehtävät menivät suurimmaksi osaksi niin hyvin, ettei monissa tehtävissä täysistä pisteistä paljoa uupunut. Kompastuskiviksi oli kuitenkin minullakin muodostuneet juurikin nuo ah niin ihanat ja rakastetut monivalintatehtävät, joista vetaisinkin komiat 0p / 10p:) Väärästä vastauksesta sai siis saman verran miinuspisteitä kuin olisi saanut oikein menneestä. Miinusta tuli myös vastaamattomista vaihtoehdosta ja tehtävissä oli monesti myös x määrä oikeita vastauksia. Jesh. Mutta tässäkin lohdutuksen sanana opettaja kertoi vain kahden ihmisen saaneen edes paria pistettä. Että eipä tuo monivalintojen pieleen meneminen itseä niin kauhiasti harmita. Monivalintatehtävistä ei pääsykokeessakaan moni saa hirmupisteitä kahmittua ja eipä noita monivalintatehtäviä voi harjoitella oikein muuten kuin tekemällä vaan niitä ihan tavallisia biologian tehtäviä tiedon kartuttamiseksi sekä lukemalla aina errittäin tarkasti monivalintatehtävien jokikisen sanan. Siinäpä se.

opettajan punakynä innostunut

Varoitus, tämä tekstikappale saattaa sisältää perättäisiä sanoja sekä perättäisten sanojen muodostamia rivejä, joiden väleistä saattaa olla aistittavissa lievää leuhkimista. Ei vaan, se ei ole nyt aivan tarkoitukseni. Haluaisin nyt vain vähän ilmaista tunteitani koskien paria tapahtumaa, jotka ovat kumpikin tapahtuneet valmennuskurssin kurssikerroilla. TATATATAA kuulostaapa dramaattiselta. Kun osallistuin ensimmäistä kertaa fysiikan kurssille huomasin, että kurssia pitävä opettaja oli minulle jo aikaisemmin tuttu ja olen laskenut hänen antamiaan tehtäviä paljon aikaisemminkin. Hän jopa muisti "persoonallisen" käsialani. Kun hän sitten palautti pistokoettani, hän päätti kertoilla ääneen, kuinka ihmettelee miten en ole jo lääkiksessä hyvän laskurutiinini ansiosta, sillä pistokoekin oli mennyt ihan hyvin. Noh, vastasin hämmentyneenä äkkiseltään jotain tyyliin "senku tietäs eh heh heh". Ja sitten tämä toinen tapaus TATATATAA tapahtui siis biologian kurssilla sen jälkeen, kun oltiin saatu biologian koepaperit takaisin. Jäin tunnin jälkeen kyselemään opettajalta jotain asiaa liittyen triglyseridien imeytymiseen maitiaissuoniin ja sitten biologian opettaja päättikin kehaista, että jos minun kemian ja fysiikan osaamiseni on lähelläkään minun biologian osaamistani niin tulen pääsemään "viuh vaan" lääkikseen. Olin varmaan taas silleen "eh heh" vaikka jälkeenpäin ajattelin, että olisipa pitänyt leuhkasti kehuskella sillä, kuinka biologia on minulle se heikoista heikoin lenkki:D Ja taas, ei vaineskaan. Mutta pointti näissä esimerkeissä nyt oli se että voihan huoh! En ole kehdannut heille juuri kertoilla että satun olemaan tällainen ikuinen hakija ja jostain kumman syystä ne aapistien ovet eivät minulle vaan aukea, vaikka olen jo parina vuonna kuunnellut samoja luuloja ja niihin melkein jopa itsekin uskonut! Että kiitosta vaan kun alleviivaatte näin osaamistani, joka ei ainakaan vielä ole sen kummempi kuin viimekään vuonna, kun pisteitä pääsykokeessa jäi uupumaan aivan liian monta:) Tämän leuhkimiskappaleen voinkin päättää viime kesänä päähäni iskostuneisiin tuttavani ihmetteleviin sanoihin "Mitäääh, miten et vieläkään päässy vaikka luit ihan sikana?!?". Jaa a.

Voi kauhia, nyt täytyy hypätä asiasta kukkaruukkuun ja kukkaruukusta johonkin mitä nyt kukkaruukkujenne lähettyvillä sijaitseekaan. Kuten jo viime postauksessani mainostinkin, olen tosiaan päättänyt tänä keväänä keskittyä yhä enemmän myös fyysiseen kuntoon näin niinkuin osana opiskelutekniikkaa. Tätä olen toteuttanut tällä viikolla erään intterneetistä löydetyn ja kännykkään ladatun apsin avulla. Apsi on tällainen kuin 7 Minute Workout Challenge, jossa nimestäkin päätellen on siis tarkoitus haastaa itseään kuntoilemaan päivittäin seitsemän minuuttia annetun ohjelman liikkein. Inspiraatio haasteeseen löytyi tällaisen artikkelin kautta. Ollaan nyt siis suoritettu näitä seitsemänminuuttisia tässä joka ilta ja täytyy sanoa, että on ihan kiva huomata kuinka liikkeet helpottuu, toistomäärät kasvaa ja ollaan jo hieman säädetty tuota seitsemää minuuttia vähän pidemmäksikin. Kivana pikku bonarina tuossa apsissa on kaikenmaailman elämiä ja haasteita sekä uusia reenejä, jotka aukeavat kunhan on tietyn aikaa kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Erittäin koukuttavaa siis!

mihinkään mitenkään liittymättä leivoin eräänä päivänä raejuustoleipiä

Nyt kiiruhdan viikonlopun viettoon, sillä viikonlopuksi on tullut sovittua jos jonkinmoista menoa! Saapahan muuta ajateltavaa, jotta ensiviikolla jaksaa taas puurtaa!

Raskas opiskelu vaatii rankat huvit

No nyt on työt taputeltu! Taputtelin viimeisen vuoron jo tuossa sunnuntaina ja nyt tässä alkoikin sitten tämä minun ns. "lukuvapaaviikko", joka ei tähän mennessä ole ollut kovin menestyksekäs, sillä olen aukonut muutamaakin kirjaa sekä kansiota. Tiesin päätökseni opiskelemattomuudesta olevan jo alkujaan itsensä huijausta, sillä tunnen itseni liiankin hyvin:) Ja ehkä kansion sai aukenemaan myös tuo eilen pidetty valmennuskurssin ensimmäinen kurssikoe. Olen tähän mennessä lukenut syksyn ja talven aikana lähinnä fysiikkaa ja kemiaa eli laskenut jo muutaman sadan verran laskuja. Vastapainoksi en taas ole bilsaan päin silmääni räpäyttänytkään ja tämän takia oli hieman pakko palauttaa bilsan asioita mieleen edes jollakin tasolla ennen koetta. Ehdin lueskella vanhoja tehtävämuistiinpanojani jonkin verran, melkein ihmisbiologian loppupuoliskolle. Jotenkin noiden muistiinpanojen lueskelu oli vain niin kauhean tympäisevää ja saatoinkin ottaa parit päikkärit aina muutaman muistiinpanosivun välein. En vain jaksa saman jankkausta ja saman vanhan lukemista uudelleen ja uudelleen.. Enkä aio kyseisellä tavalla tulevaisuudessa juuri opiskellakaan, mutta täytyy myöntää, että muistiinpanojen kertaaminen palautti hyvin mieleen muutamat asiat, joita sitten kokeessakin kyseltiin. Nyt tämä "lukuvapaaviikko" tulee vielä jatkumaan valmennuskurssilta tekemättä jääneiden kotitehtävien parissa, mutta aion oikeasti oikeasti olla lukematta ainakin lauantain ja sunnuntain. Tämä on lupaus!

Tuosta valmennuskeskuksen kurssikokeesta voisin hieman myös kertoilla. Poikaystäväni ehtikin jo ihmetellä, miten ihmeessä meillä on jo näin aikasin koe, vain muutaman kurssikerran jälkeen. Itsehän en edes tällaista ajatellut saati nähnyt minkäänlaisena ongelmana. Tietysti itsellänihän on jo melkoisen hyvät pohjat, minkä takia pidin vain erittäin hyvänä, että pääsen jo tässä vaiheessa testaamaan osaamistani ja muistuttelemaan mieleen koetilannetta ja sitä, ettei tehtävien vastauksia voi heti tarkistella kirjan takasivuilta. Toisaalta huomasin, ettei läheskään kaikki kurssilaiset olleet osallistumassa kokeeseen. Hieman harmitti heidän puolestaan, sillä pitäisin kuitenkin tärkeänä käydä edes katsomassa koepaperit läpi ja tehdä niin paljon tehtäviä kuin suinkin voi ja osaa. Moni kurssilainen ei ole vielä edes käynyt kaikkia pääsykokeen vaatimia lukiokursseja itsenäisesti tai lukion puolella, mutta tässä kokeessa ei sattunutkaan olemaan yhtään tehtävää esimerkiksi fysiikan loppupään kursseista. Mutta tätähän kokeen missanneet eivät tietäneet. Itse pidin koetta suht hyvänä pääsykoemaisena ainakin tehtävämäärältään. Osa tehtävistä meni hyvin teorialtaan vähän lukio-oppimäärää pidemmälle kuitenkin niin, että tehtävänannossa oli esitetty teoria ja laskuun tarvittava kaava. Tällaisia tehtäviä toivoinkin kokeessa olevan, sillä viime pääsykokeen vaikea kemian tehtävä jäi ratkaisematta, koska en vain päässyt tarttumaan yhtäkkiseen uuteen teoriaan ja laskussa käytettävään outoon kaavaan. Kokeessa oli kuitenkin mielestäni ehkä liian vähän monivalintatehtäviä, jotka ovat pääsykokeissa yleensä ne haastavimmat. Eikä kokeessa ollut aineistoa, ei edes lyhyttä aineistoa johonkin tehtävään liittyen. Tämän tyyppisiä tehtäviä toivoisin tuleviin kurssikokeisiin lisää. Muuten koe meni mielestäni suhteellisen hyvin, sain kaikki tehtävät tehtyä annetussa ajassa ja aikaa jäi jopa tarkisteluun ja vastausten viilaukseen. Tämä tosin sai jo vähän epäilemään, olivatko kokeen tehtävät sittenkin liian helppoja vai oliko niitä sittenkin liian vähän. No, tehtävien helppouteen saan varmasti vastausta sitten, kun kokeet tulevat tarkistettuina takaisin. Toivon kuitenkin, etten saa kokeesta kovin hyviä pistemääriä, sillä muuten en usko kurssikokeen vastaavan vaatimukseltaan pääsykoetta juurikaan.. Tai en tiedä, mitähän tässä nyt pitäisi toivoa! Sitäkö, että olen saanut paljon pisteitä ja osannut tehtävät, vai sitä, että olisin saanut ehkä vähän yli puolet pisteistä, jolloin kurssikoe ehkä vastaisi paremmin pääsykoetta ja realistista olisi ennemmin se, ettei voi saada lähellekään täysiä pisteitä vaan vähän yli puolet riittäisi hyvin tässä vaiheessa kevättä. Ja mistä tiedän oliko koe oikeasti liian helppo, mutta olin itse niin huono, etten osannut tehtävistä kuin puolet, vai että olin suht hyvä, mutta koe oli vaativuudeltaan pääsykokeeseen verrattava ja siksi vähäinen pistemäärä?! Pitikin alkaa pohdiskelemaan!

Olen tässä myös mietiskellyt, että mitähän kaikkea haluan tänne blogiini kirjoitella ja kertoilla. Esimerkiksi viime viikolla tuli harrasteltua kaikenlaista työpäivien päätteeksi. Nämä harrasteet eivät sinällään liity lääkiksen pääsykokeeseen tai pääsykokeeseen opiskeluun, mutta aion niistä silti tänne blogiini aina väliin kirjoitella tai laitella jotain kuveja! Ihan vain siksi koska voin. Ja ehkä myös siksi, että päähäni on iskostunut ajatus, että tänä vuonna vapaa-aika ja vapaa-ajan harrastukset ovat osa pääsykoeopiskeluprosessiani. Aion siis myös pitää huolta henkisestä jaksamisestani niin, että keskityn välillä harrasteisiin, jotka saavat ajatukseni hetkeksi pois vasomotorisesta keskuksesta ja antidiureettisesta hormonista. Näitä itselleni tärkeitä harrasteita, joista nautin kovasti, ovatkin tässä lähiaikoina olleet mm. kokkailu, kutominen ja lenkkeily. Olen innostunut kokkailusta ja uusien reseptien kokeilusta ihan uudella tavalla tässä vuoden aikana. Erityistä potkua kokkailuun antoi lihaton lokakuumme, jolloin kokkailimme itsellemme uusia ja tuntemattomia kasvisruokia. Lihaton oli meille seikkailu, jossa avoimin mielin kokeilimme erilaisia ruoka-aineita ja pyrimme löytämään uudenlaisia ruokia, joita voisimme myös jatkossa kokkailla lihattoman loputtuakin. Lokakuun jälkeen makaronilaatikon, jauhelihakastikkeen ja kanakastikkeen rinnalle ovatkin vakiintuneet mm. kasvislasagne soijarouheesta ja kasvisbolognese.

työporukalle leivottu läksiäiskakku, banaania ja puolukkaa

Kutomista olen harrastanut oikeastaan aina, ajoittain suuremmalla innolla ja ajoittain vähemmällä. Varsinkin syksyllä kädet alkavat syyhyillä puikkojen varteen ja kaikenlaisten neuleiden fiilis valtaa mielen! Tämän takia minulla onkin usein monta lankaa yhtä aikaa kädessä ja harvat neuleet valmistuu ripeään tahtiin. Tällä hetkellä olen tekemässä pöllölapasia sekä tapletille suojapussia. Eräänä päivänä vähän googlailin myös neulepannan mallia sekä poikaystävälleni juoksukauluria.. Ja sitten on tosiaan vielä tämä juoksemisharrastus! Juoksemisen aloitin aktiivisesti tuossa noin vuosi sitten. Poikaystäväni on harrastanut juoksemista jo vuosia ja hän lupautui ottamaan minutkin messiin hölkyttelemään. Nykyään ei onneksi tarvitse enää hölkätä samaan etanatahtiin kuin alkuaikoina, sillä nopeutta on tullut jo sen verran lisää, että lenkki tuntuu jopa lenkiltä jo poikaystävänikin mielestä. Kesällä lenkillä tuli käytyä kolmeenkin kertaan viikossa. Töiden alettua todenteolla ja varsinkin nyt lumisemmilla keleillä ei ole enää tullut juostua niin paljoa, pariin kertaan kuukaudessa kuitenkin, mutta nyt aion ryhdistäytyä! Tavoitteena olisi käydä vähintään kerran viikossa lenkillä ja mietittiin poikaystävän kanssa jo ajallistakin tavoitetta esimerkiksi viiden kilometrin matkalle. Tykätään juosta tällaisia lyhyitä reissuja nopeempaan tahtiin ennemmin kuin pidempiä lenkkejä, sillä lenkkiin tuhlattavaa aikaa on muutenkin vaikea joskus löytää ja kymmenen kilometrin lenkki lohkaisisi jo aikamoisen ajan poikaystävänikin niukasta vapaa-ajasta työpäivän jälkeen.

 

prässäilyä, päättelyä ja peukaloa vailla oleva pöllö

Joten näistäpä harrasteistani saattaa myös kuulua tässä kevään aikana! Opiskelut tietenkin etusijalla, mutta mielen virkeyden vuoksi harrasteet tärkeänä osana opiskelutekniikkaa!

tj 10 & tj 125

Tj 10. Tänään jäljellä kymmenen. Nimittäin työvuoroa! Sitten se on ohi! Kesäkuusta viime pääsykokeiden jälkeen alkanut työputki on tulossa päätökseensä kymmenen työpäivän eli vajaan kahden viikon päästä. Sitten tulisi suunnitelmieni mukaan taskussani ja tililläni olla riittävästi kolikoita, jotta pystyn keskittymään koko loppukevään ajan siihen tärkeimpään, pääsykoeopiskeluun. Raha-asiat ovat varmasti monien muidenkin lääkishakijoiden murhelistalla. Moni lääkikseen hakija tulee lukiopohjalta, jolloin hakija ei ole automaattisesti oikeutettu saamaan työkkäristä tukea. Näin ainakin itselläni. Olen tosin tehnyt töitä jo sen verran, että minun pitäisi olla oikeutettu normaaliin työttömyysrahaan. Mutta sitten on näitä kaikenlaisia kivoja karenssiaikoja, "opiskeluaikoja" ja viime kesänä yllätyksenä kerrottu "odotusaika", jotka potkivat minutkin viime vuoden kesästä asti säästämään rahaa niin, ettei minun tarvitsisi lähteä nyt keväällä tappelemaan systeemiä vastaan ja hankkimaan itselleni "laiskottelurahaa". Onneksi tili hymyilee sen verran, että tulen varmasti pärjäämään seuraavat neljä kuukautta maksellen välttämättömiä:)

viimeiset työvuorot jääkaapin ovessa

Täyspäiväisestä työstä huolimatta aloitin pääsykoeopiskelun jo elokuussa. Silloin päätin aloittaa kevyesti opiskelemalla kertaavia tehtäviä vanhoista matskuistani, jotka olivat jääneet helppouden takia viime vuonna laskematta. Kevyesti, vähän kerralla ja pitkällä aikavälillä siis tuli kertailtua töiden lomassa fysiikan ja kemian aihealueet. Jostain syystä aloin myös pitämään jonkinnäköistä kirjanpitoa siitä, kuinka paljon tulen tänä lukuvuonna laskemaan yhteensä fysiikkaa ja yhteensä kemiaa. Olen elokuusta asti siis kirjannyt kalenteriini ylös, kuinka monta tehtävää fysiikasta ja kemiasta olen tehnyt per viikko ja kuinka paljon ratkaistuja tehtäviä on kertynyt tähän päivään mennessä. Tarkoituksena tässä typerässä ja ylimääräisessä listaamisessa oli nyt syksyn ja loppuvuoden aikana kenties se, että halusin seurata pystynkö laskemaan säännöllisesti enemmän kuin parisen laskua per viikko töiden lomassa. Ja tähän mennessä olen onnistunut. Lisäksi laskettujen laskujen yhteismäärää aion verrata viime vuoden itseopiskelumateriaalieni tehtävämäärään. Numerot ovat kivoja. Olen päättänyt, että tänä vuonna tulen opiskelemaan enemmän kuin koskaan, jotta unelmani toteutuisi. Pieni tilastointi auttaakin hahmottamaan, kuinka paljon enemmän olenkaan oikeasti tehnyt töitä:) Lukujen tuijottelu on palkitsevaa.

eräs ahkera työ/opiskeluviikko joulukuulta

Eilen sain viimein tehtyä lopullisen lukupäiväkirjan keväälle ja samalla iski pienoinen stressi. Työn ohella opiskelu on ollut aika rankkaa ja kurkussa tuntuu pienoista ahdistusta ja loman tarvetta. Tulevat tehtävämäärät eivät ainakaan tähän auttaneet. Hyppy parin kymmenen tehtävän laskemisesta viikossa moneen kymmeneen tehtävään per viikko saattaa olla aika hurja. Onneksi olen varannut yhden lepoviikon kalenteriini ennen opiskelu-urakan aloittamista. Toivottavasti maltan lepäillä tuon viikon enkä stresseissäni availe yhtään kirjaa tuolla viikolla. Tarkoituksena olisi tuon viikon aikana tsempata itseäni jälleen siihe ajatukseen, että opiskelu korvaa nyt työn ja aikaakin opiskeluun menee sen mukaisesti. Tein lukusuunnitelmani huolella ja pläräsin sen moneen kertaan läpi laskien viikottaiset tehtävämäärät. Tällä hetkellä uskon lukusuunnitelmani olevan ihan realistinen tehtävämääriltään unohtamatta tietenkään vapaapäiviä! Pienenä kivana yllätyksenä en tietenkään voi tietää valmennuskurssilta saamieni kotitehtävien yms lisätehtävien määrää, mutta toivottavasti saan nekin tehtyä jossakin kalenterin nurkassa. Parempi kait näin päin, ettei tehtävistä ainakaan tule pulaa kesken opiskelukevään.

huhtikuista lukusuunnitelmaa

Nyt rupeankin viettämään viimeistä vapaapäivääni kolmen vapaapäivän putkestani vaihteeksi kemian tehtävien parissa. Illalla laskeskellaan vielä fysiikkaa valmennuskurssilla, joten ihan kevyt ja leppoisa vapaapäivä siis tiedossa. Onneksi huomenna pääsee lepuuttaan aivoja töihin. Tj 10!

Mitä Missä Milloin

Uusivuosi 2015 tuli otettua riemulla vastaan Oulun Teekkaritalolla, jossa juhlittiin uuveemaalein maalatuin naamoin aina aamuvarhaiseen asti. Käteen jäi kuitenkin voinnin lisäksi myös jotain todella hyödyllistä pääsykoeopiskeluita ajatellen. Kirjaimellisesti, sillä törmäsin lääkiksessä opiskelevaan kaveriini ja hän suositteli seuraamaan ja lueskelemaan silloin tällöin tällaista sivua kuin duodecim ja käskin häntä kirjottamaan tämän sivun nimen käteeni, etten pääsisi sitä illan aikana unohtamaan. Seuraavana aamuna pääsinkin jo tutkailemaan sivua ja päädyin lopulta lueskelemaan tällaista artikkelia muistista. Artikkelista lainattua:

" Kaksi opiskelutekniikkaa, jotka eivät tutkimuksessa lainkaan parantaneet oppimista, olivat tärkeiden kohtien alleviivaus ja materiaalin lukeminen uudelleen. Pelkkä huomion kiinnittäminen tärkeään asiaan ja jatkuva pänttääminen eivät siis ole tehokkaita muistamis- ja oppimiskeinoja. Tehokkaimmaksi osoittautui tutkimuksessa opitun testaaminen tekemällä harjoituskokeita. Toiseksi tehokkainta oli opettelun jaksottaminen useaan kertaan, sen sijaan että yrittäisi opetella paljon yhdellä kertaa. Näissä molemmissa tekniikoissa ei pelkästään päntätä tietoa, vaan myös haetaan sitä muistista ja saadaan siten käsitys oman osaamisen tasosta. "

Tämä artikkeli innoitti minua tekemään jonkinmoista aikajanaa, jossa tutkailen opiskelutekniikkani kehittymistä vuodesta 2012 tähän vuoteen 2015. Heräsin oman opiskelutekniikan arvioimiseen aivan liian myöhään ja suosittelenkin kaikkia tutkailemaan omaa opiskelutekniikkaansa ja kokeilemaan erilaisia tapoja, joilla se tieto sinne kestomuistiin tarttuisi ja sieltä sen myös helposti erinäisissä yhteyksissä löytäisi.

Muistiinpanojen evoluutio, 2012 & 2014

Opiskelutekniikka-aikajanani:

2012

- Laskin pääsykokeen vaativuuteen nähden aivan liian vähän ja liian helppoja kemian ja fysiikan tehtäviä.

- Kirjoitin biologian lukion kurssikirjoista muistiinpanot, jotka olivat suoria lainauksia kurssikirjoista.

Opiskelumateriaalit: Oulun Kesäyliopiston järjestämän halvan valmennuskurssin materiaalit

Tulos: Pääsykoepisteitä sain niin vähän, etten edes niitä muista..

2013

+ Laskin paljon enemmän kemiaa ja fysiikkaa ja laskemisesta tuli rutiini, joka kesti koko kevään.

+ Keskityin enemmän biologian opiskeluun, sillä huomasin, ettei biologian osaamiseni ollut lähelläkään vaadittua tasoa. Tein paljon biologian tehtäviä niin, että pyrin kirjoittamaan asiat omin sanoin ja yhdistelemään aiemmin tekemistäni muistiinpanoista kokonaisuuksia, jotka vastasivat tehtävän kysymykseen.

- Aineistotehtäviä en harjoitellut juuri lainkaan ja aineisto koituikin kohtalokseni pääsykokeessa.

Opiskelumateriaalit: Epionen itseopiskelumateriaalit 2012, vanhat lukiokirjat

Tulos: Raja jäi ylittämättä vajaalla viidellä suhteellisella pisteellä.

2014

+ Peruslaskujen loputtua laskin "vaativampia" yo-koetehtäviä.

+ Vihdoin ymmärsin tehdä myös vanhoja pääsykokeita, jotta pääsykoetehtävien luonne tulisi tutuksi. Pääsykokeita tehdessä harjoittelin myös ajankäyttöä.

- Laskin vähemmän kemiaa ja fysiikkaa, sillä materiaalit loppuivat kesken.

-  Opiskelin kotona.

Opiskelumateriaalit: Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit 2013, vanhat yo-kokeet, lukiokirjat

Tulos: Raja jäi tällä kertaa vähän yli kahden suhteellisen pisteen päähän.

2015

+ Olen varautunut kevään pääsykoeopiskeluun suurella määrällä kemian ja fysiikan tehtäviä.

+ Valmennuskurssin ansiosta pääsen testaamaan osaamistani kurssikokeissa sekä pistokokeissa.

+ Valmennuskurssi rytmittää opiskelua ja irroittaa minut säännöllisesti omasta opiskelunurkastani.

+ Itseopiskelumateriaalini sisältävät aineistopohjaisia tehtäväpaketteja, joita teen koko kevään ajan.

+ Myin vanhat lukiokirjani sekä itseopiskelumateriaalini eteenpäin, jotten sortuisi vanhojen asioiden turhaan kertaamiseen ja ajan hukkaamiseen.

Opiskelumateriaalit: Huippuvalmennuksen valmennuskurssi, Eximian itseopiskelumateriaalit 2014, vanhat yo-kokeet

Tulos: Reilusti rajat ylittäen lääkikseen!

Oho, tässähän tuli samalla kerrottua minun koko pääsykoeopiskeluni historia:) Olipas näppärää! Opiskelutekniikkatutkailu jatkukoon.