Ikäkriisitön mutkainen polkuni

Nyt on tämä ikuinen hakija päivittänyt ikänsä niin profiilin kuvaukseen kuin ehkä mieleensäkin. Hetkittäin, kun joku erehtyy jostain syystä kiinnostumaan iästäni, meinaan unohdella tuon luvun suuruuden ja erehtyä luonnehtimaan itseäni 22-vuotiaaksi. Eipä tässä kahdenkympin tällä puolella tuosta iästä enää jaksa huolehtia saati muistella näiden turhien numeroiden määrää. Ihmekös nuo siis väliin unohtuvatkin. Mutta vaikka nuo numerot joskus sinne unholaan uppoavat, niin kyllähän ne silti hieman muistuttelevat itsestään näin ikäkriisin muodossa varsinkin nyt, kun tässä ollaan jälleen fuksiksi pyrkimässä. 24-vuotias fuksi. Olin viimeksi fuksina Oulun yliopistolla kemian linjalla vuonna 2010 elikkäs taisin olla tuolloin niinkin nuori ja innokas kuin 20-vuotias. Tähän verrattuna tämä 24-vuotias, toivottavasti tuleva fuksi, kuulostaa jo ikälopulta kaikkiin fuksirientoihin. Ei siinä, luulen olevani aivan yhtä innolla mukana riippuen tietenkin pirskeistä. Ehkei nämä Oulun Tivolit sun muut kovin enää herätä suurempia hihityksiä vaan ennemmin kait sitä päätyy Teekkaritalolle tai muualle;) Ovatpahan tulleet tässä Oulussa asuessa ja väliin opiskellessa nämäkin ympyrät hieman tutuimmiksi ettei tarvitse olla yhtä eksynyt fuksipallero kuin vuonna 2010. Ja onnekseni taisin joskus lueskella jostakin, että olisikohan tuo Oulun lääkiksen aloittavien opiskelijoiden keski-ikä siinä 23 vuoden paikkeilla ja olikohan hakukertojenkin keskiarvo siinä kolmosen suunnilla. Melkein keskiarvotyyppejä siis ollaan, joskin sillä keskiarvon kehnommalla puolella..

Mutta tosiaan, kun tämä ikäkriisi näin hieman jo iski sen suhteen, että eikös tässä olisi jo pitänyt lähes valmistua ja edetä ja saavuttaa ja synnyttää ja kaikkea niin onnekseni poikaystäväni linkkaili minulle jälleen piristäviä internetin saloja. Oi tätä ilosanomaa, eipä ne kaikki nerotkaan ole neroillu kuin vasta vähän myöhemmällä iällä! Että hei, kyllähän sitä nyt 24-vuotiaanakin ehtii ja helposti! Ei ne lääkiksen luentosalien penkit istumalla kulu taikka vuosien kuluessa karkaile ikuisten hakijoiden peppujen alta. Myös J.R.R Tolkienin sanat ovat erityisen lohduttavia: "Not all those who wander are lost." Mikä ihana lause! Onhan tässä tullut tuunailtua jos jonkinmoista työtä näinä "välivuosinani", joitakin tärkeämpiä ja inspiroivampia töitä ja joitakin vähemmän inspiroivia töitä lähinnä rahankeruumielessä, mutta silti tässä vaeltelun lomassa on tuo päämäärä ollut kirkkaana mielessä enkä ole tuntenut sinänsä olevani eksyksissä. Toteutan unelmaani vain vähän vaikeamman kautta, mutkitellen, mutta toteutan. Vaikka tässä artikkelissa puhutaankin lähinnä tällaisista suuremmista keksijöistä ja keksinnöistä yms, niin jostain syystä tämä artikkeli antoi minulle yllättävän paljon rohkeutta ja uskoa siihen, että ei se oma mutkitteleva polku ole mitenkään huonompi kuin toisten ehkä suoraviivaisempi ja nopeampi tie. Erityisesti tajuntaani iski artikkelin viimeisen kuvan varoitus, don't compare. Tähän korkeaan kukkulaan itse ainakin tuppaan kompastumaan kerta toisensa jälkeen ja kuten kuvassa, tippumaan kivenlohkareena vuorten väliseen rotkoon. Siksipä pitäisikin pitää nämä sanat mielessä: "Don't compare yourself to people who already succeeded. They have their own story." Minulla on jo muutamia tuttavia sekä ystäviä tuolla lääkiksen puolella opiskelemassa ja on myönnettävä, että kyllähän se kateus aina iskee, kun kuuntelee kuulumisia kandiaisista, kursseista ja työharjoitteluista. Mutta eihän tämä kateus auta asiaa. Pitäisi vain olla vertailematta, kadehtimatta ja tulisi pitäytyä omalla polullaan ja uskoa omaan tekemiseensä ja suunnitelmaansa, mikä toivottavasti sitten johtaa joskus vihdoin tämänhetkisen polun päähän. Jotta pääsisi sitten aloittamaan uuden polun! Tätähän tämä on!

"Kelatkaa, nää ihmiset elää näin joka päivä!" <3

Ja sitten josko vähän näitä iloisia kuulumisia! Amsterdam oli ja meni ja ah, kyllähän sinne on joskus vielä uudemmankin kerran päästävä. Taas oma pieni maailmani sai jälleen perspektiiviä. Tuolla ne vaan elelee korkeissa, kapeissa taloissa, joiden ylin kerros muodostuu kapeasta huoneesta ja ikkunasta, jonka yläpuolella on narulle pyörä, jonka avulla muutetaan ikkunoiden kautta huonekaluja sisään. Etupiha muodostuu rappusista, kapeasta kävelykadusta ja kanaalista. Päivää voi paistatella istumalla kaverin kanssa ahtaasti, mutta iloisesti rappusilla viinilasit täytettyinä. Ohi ajelee sikinsokin niin kypärättömiä mopoilijoita kuin pyöräilijöitä etutarakkaan kiinnitettyjen puulaatikoiden kanssa. Laatikko saattaa olla koristeltu tarroilla ja kukilla. Korkeiden talojen alimmassa kerroksessa saattaa olla asunnon omistajan pieni baari, jossa omistaja tarjoaa turisteille keksejä ja koira tulee tervehtimään ja siirtyy retkottamaan omalle pedilleen koiranlelujen vierelle. Jostakin pienestä välistä ja kulmasta voi löytyä myös kahvila, jonka terassi on kyhätty eturappusille ja terassille tulee kiivetä kaiteen yli. Kahvilasta saa kuumaa vettä mintunlehtien kera, jonka tarjoilee sinulle huonosti englantia puhuva hymyilevä pappa. Minne vain käveletkin, ympärilläsi on kokoajan postikorttimaisemia. Tosin, monet talot ovat hassusti hieman kallellaan, liikkeeseen astuessasi et tiedä oletko humalassa vai onko lattia mutkalla. Liikkeet ovat omalaatuisia ja persoonallisia kuten kaupunki ja talotkin. Talojen ulko-ovista ei kaksimetrinen mahtuisi sisään eikä ehkä hieman tukevampikaan. Asunnoilla ei ole etupihoja, mutta luonto on tuotu lähelle runsailla kukkapurkeilla ja kasveilla. Ihmiset korjaa pyöriään kaduilla. Kanaalit ovat täynnä veneitä. Veneet on ankkuroitu ja niissä asuu ihmisiä. Kuin kelluvien omakotitalojen naapurusto. On hienompaa, kattokruunuin sisustettua venettä ja taas venettä, jonka kannella kuivataan pyykkejä pyykkinarulla. Kelluvilla venetaloilla on kuitenkin postilaatikot maalla. Moniin taloihin näkee ikkunoista sisään suoraan olohuoneeseen taikka papan keittiöön. Katse saattaa vahingossa harhailla siinä ihmettelyn ja ihailun lomassa kellarikerroksen ikkunaan, jossa on pehmustettu tuoli, jolla nainen istuu alusvaatteisillaan. Myös punaisten lyhtyjen valaisemilla kaduilla vähäpukeiset tytöt koputtelevat ikkunoiden takana lasiin herättääkseen turistien huomion. Museoita on paljon ja paljon on myös turisteja jonottamassa kulttuurin perään. Tunnelma on erikoinen, vapaa, persoonallinen ja huoleton. Amsterdamiin ei voi muutakuin rakastua!

ihan oikiaa minttuteetä patiolla<3

Kilpailuhenkeä!

Nytpä meille palautettiin myös ne valmennuskurssin kurssikokeen kemian ja fysiikan osuudet. Pisteitä tippui ihan mukavasti, kemian koeosuudesta 32,05p / 45p ja fysiikan osuudesta 30,5p / 46p. Kirjataampa tähän ylös myös tuo jo aiemmin mainittu biologian koeosuuden pistemääräni, 28,5p / 45p. Näistäpä voisi tieten vähän päätellä, että biologia on minulle se haastavin osuus, joskin ei pistemäärältään näemmä kovin kaukana fysiikasta ja kemiasta! Yllättävää! Kemian koetta tarkistellessani huomasin aivan älyttömän tyhmiä huolimattomuusvirheitä.. Nämä huolimattomuusvirheet ovat olleet riesanani lukiosta asti ja opettajat aina harmittelivat miksi teenkään näin typeriä huolimattomuusvirheitä ja niiden takia menetän pisteitä niin, että täydet pisteet jäävät saamatta. En tiedä mikä tähän auttaisi. Hienon esimerkin huolimattomuudestani esittelee kemian kurssikokeeni. Kysymyshän tosiaan kuului, oikein vai väärin, veden tilavuus on suurimmillaan kun veden lämpötila on +4astetta. Joo ja huoh, mitä olinkaan tähän viisaudessani vastannut. No että oikein tietysti! En tiedä mitä olen lukihäiriöissäni häröillyt, olenko lukenut tilavuuden tiheydeksi, jota tässä kysymyksessä tietysti oltaisiin tarkoitettu. Yksi menetetty piste plus väärin vastatusta vielä miinusta puolikkaan pisteen verran. No, pienistä pisteistä puhutaan, mutta eipä näitä huolimattomuusvirheitä tarviis alkaa viljelemään ainakaan enempiä. Vaan kyllä, toisen tehtävän protolyysiyhtälön olin jostain kummallisesta syystä myös sössinyt, vaikka kyseessä oli maailman yksinkertaisin tehtävä. Laskinkin, että huolimattomuusvirheiden takia olin menettänyt vähintään sen kolme pistettä. Nimenomaan vähintään. Tarkkuutta!

koepisteitä

Pelkästään näitä pisteitäni tuijottamallahan ei sen autuaammaksi tietenkään tule vaan pitäähän näitä pisteitä vertailla muiden valmennuskurssilaisten pisteisiin! Onneksi opettajat olivat tehneet taulukkoa, josta pystyi oman "sijoituksensa" kattelemaan. Kemian kokeesta yksi kurssilainen oli vetäissyt paremmat pisteet kuin minä, 34,65p / 45p. Voi kylläpä harmittaa nyt ne kolme huolimattomuuspistettä! Fysiikan kokeesta taas kolme kurssilaista olivat ohittaneet minut pisteillään. He olivat saaneet pisteitä 32p, 33,5p ja 44,5p / 46p. Fysiikassa siis tyydyin neljänteen sijaan ja jäin palkintopallin ulkopuolelle. Mutta huhhuh, joku oli saanut 44,5p / 46p! Nämä pistemäärät kyllä herättävät minussa kilpailuhenkisyyttä ja aionkin ens kokeessa pyrkiä yhä parempiin pisteisiin ja "palkintosijoille"! Päätin osallistua tänä vuonna valmennuskurssille lähinnä kurssitehtävien ja kurssikokeiden takia, mutta huomaankin yhä enemmän, että tällainen pieni kilpailuhenki senkus lisää opiskelumotivaatiota! Ja onhan se pääsykoekin tietynlainen kilpailutilanne! Tällaista kilpailumotivaatiota ei viime vuonna kotona opiskellessa tietenkään syntynyt eikä sitä muutenkaan päässyt vertailemaan osaamistaan muihin kuin oppikirjoihin. Biologian opettaja ei paljastanut muiden pistemääriä, mutta käsittääkseni opettajat keräävät yhdessä jossakin vaiheessa yhteispistemäärät johonkin taulukkoon ylös, että pääsemme vertailemaan koko kokeen pistemääriä keskenämme. En malta odottaa!

Mitäpäs muuta, no ainakin sitä että varasimme matkan Amsterdamiin! Ei olla poikaystäväni kanssa lomailtu sitten viime kesän Tallinnan pikareissun, joten päätimme pitää nytten pikaisen, mutta pidennetyn viikonloppuloman ennen kesän suurempia lomasuunnitelmia ja suunnata Amsterdamiin! Varailimme ystävänpäivänä (aw) lennot ja hotellin:) Tämä pidennetty viikonloppuloma sijoittuu juuri hiihtoloman jälkeiselle viikolle. Itseasiassa lennämme perjantaina 13. päivä! Jos kone tippuu niin kait se on sitten tarkoitettu:D Takaisin tulemme seuraavana maanantaina yöstä. Myös syntymäpäiväni sattuu lomapäiville, joten ompas kiva viettää erilaista syntymäpäivää! Saapa nähä mitä hauskaa sitä syntymäpäivälle keksii:) Tämän lomamatkan takia menetän kaksi opiskelupäivää lukusuunnitelmastani, mutta se ei onneksi tarkoita kuin yhtä aineistoharjoitusta ja 19kpl fysiikan tehtäviä. Aionkin tehdä nämä etupeltoon edellisellä hiihtolomaviikolla, jolloin ei ole valmennuskurssiakaan. Tämä loma tulee muutenkin kyllä todella tarpeeseen, sillä pääsen nollaamaan päätäni juuri ennen kuin valmennuskurssi alkaa todenteolla eli kurssia alkaa olemaan kolme kertaa viikossa. En malta odottaa! Nyt vain kunnon opiskelutykitystä ennen matkaa niin voin hyvillä mielin lähteä stressilomalle nautiskelemaan!

Amsterdamiin jejejje!