Kilpailuhenkeä!

Nytpä meille palautettiin myös ne valmennuskurssin kurssikokeen kemian ja fysiikan osuudet. Pisteitä tippui ihan mukavasti, kemian koeosuudesta 32,05p / 45p ja fysiikan osuudesta 30,5p / 46p. Kirjataampa tähän ylös myös tuo jo aiemmin mainittu biologian koeosuuden pistemääräni, 28,5p / 45p. Näistäpä voisi tieten vähän päätellä, että biologia on minulle se haastavin osuus, joskin ei pistemäärältään näemmä kovin kaukana fysiikasta ja kemiasta! Yllättävää! Kemian koetta tarkistellessani huomasin aivan älyttömän tyhmiä huolimattomuusvirheitä.. Nämä huolimattomuusvirheet ovat olleet riesanani lukiosta asti ja opettajat aina harmittelivat miksi teenkään näin typeriä huolimattomuusvirheitä ja niiden takia menetän pisteitä niin, että täydet pisteet jäävät saamatta. En tiedä mikä tähän auttaisi. Hienon esimerkin huolimattomuudestani esittelee kemian kurssikokeeni. Kysymyshän tosiaan kuului, oikein vai väärin, veden tilavuus on suurimmillaan kun veden lämpötila on +4astetta. Joo ja huoh, mitä olinkaan tähän viisaudessani vastannut. No että oikein tietysti! En tiedä mitä olen lukihäiriöissäni häröillyt, olenko lukenut tilavuuden tiheydeksi, jota tässä kysymyksessä tietysti oltaisiin tarkoitettu. Yksi menetetty piste plus väärin vastatusta vielä miinusta puolikkaan pisteen verran. No, pienistä pisteistä puhutaan, mutta eipä näitä huolimattomuusvirheitä tarviis alkaa viljelemään ainakaan enempiä. Vaan kyllä, toisen tehtävän protolyysiyhtälön olin jostain kummallisesta syystä myös sössinyt, vaikka kyseessä oli maailman yksinkertaisin tehtävä. Laskinkin, että huolimattomuusvirheiden takia olin menettänyt vähintään sen kolme pistettä. Nimenomaan vähintään. Tarkkuutta!

koepisteitä

Pelkästään näitä pisteitäni tuijottamallahan ei sen autuaammaksi tietenkään tule vaan pitäähän näitä pisteitä vertailla muiden valmennuskurssilaisten pisteisiin! Onneksi opettajat olivat tehneet taulukkoa, josta pystyi oman "sijoituksensa" kattelemaan. Kemian kokeesta yksi kurssilainen oli vetäissyt paremmat pisteet kuin minä, 34,65p / 45p. Voi kylläpä harmittaa nyt ne kolme huolimattomuuspistettä! Fysiikan kokeesta taas kolme kurssilaista olivat ohittaneet minut pisteillään. He olivat saaneet pisteitä 32p, 33,5p ja 44,5p / 46p. Fysiikassa siis tyydyin neljänteen sijaan ja jäin palkintopallin ulkopuolelle. Mutta huhhuh, joku oli saanut 44,5p / 46p! Nämä pistemäärät kyllä herättävät minussa kilpailuhenkisyyttä ja aionkin ens kokeessa pyrkiä yhä parempiin pisteisiin ja "palkintosijoille"! Päätin osallistua tänä vuonna valmennuskurssille lähinnä kurssitehtävien ja kurssikokeiden takia, mutta huomaankin yhä enemmän, että tällainen pieni kilpailuhenki senkus lisää opiskelumotivaatiota! Ja onhan se pääsykoekin tietynlainen kilpailutilanne! Tällaista kilpailumotivaatiota ei viime vuonna kotona opiskellessa tietenkään syntynyt eikä sitä muutenkaan päässyt vertailemaan osaamistaan muihin kuin oppikirjoihin. Biologian opettaja ei paljastanut muiden pistemääriä, mutta käsittääkseni opettajat keräävät yhdessä jossakin vaiheessa yhteispistemäärät johonkin taulukkoon ylös, että pääsemme vertailemaan koko kokeen pistemääriä keskenämme. En malta odottaa!

Mitäpäs muuta, no ainakin sitä että varasimme matkan Amsterdamiin! Ei olla poikaystäväni kanssa lomailtu sitten viime kesän Tallinnan pikareissun, joten päätimme pitää nytten pikaisen, mutta pidennetyn viikonloppuloman ennen kesän suurempia lomasuunnitelmia ja suunnata Amsterdamiin! Varailimme ystävänpäivänä (aw) lennot ja hotellin:) Tämä pidennetty viikonloppuloma sijoittuu juuri hiihtoloman jälkeiselle viikolle. Itseasiassa lennämme perjantaina 13. päivä! Jos kone tippuu niin kait se on sitten tarkoitettu:D Takaisin tulemme seuraavana maanantaina yöstä. Myös syntymäpäiväni sattuu lomapäiville, joten ompas kiva viettää erilaista syntymäpäivää! Saapa nähä mitä hauskaa sitä syntymäpäivälle keksii:) Tämän lomamatkan takia menetän kaksi opiskelupäivää lukusuunnitelmastani, mutta se ei onneksi tarkoita kuin yhtä aineistoharjoitusta ja 19kpl fysiikan tehtäviä. Aionkin tehdä nämä etupeltoon edellisellä hiihtolomaviikolla, jolloin ei ole valmennuskurssiakaan. Tämä loma tulee muutenkin kyllä todella tarpeeseen, sillä pääsen nollaamaan päätäni juuri ennen kuin valmennuskurssi alkaa todenteolla eli kurssia alkaa olemaan kolme kertaa viikossa. En malta odottaa! Nyt vain kunnon opiskelutykitystä ennen matkaa niin voin hyvillä mielin lähteä stressilomalle nautiskelemaan!

Amsterdamiin jejejje!

Raskas opiskelu vaatii rankat huvit

No nyt on työt taputeltu! Taputtelin viimeisen vuoron jo tuossa sunnuntaina ja nyt tässä alkoikin sitten tämä minun ns. "lukuvapaaviikko", joka ei tähän mennessä ole ollut kovin menestyksekäs, sillä olen aukonut muutamaakin kirjaa sekä kansiota. Tiesin päätökseni opiskelemattomuudesta olevan jo alkujaan itsensä huijausta, sillä tunnen itseni liiankin hyvin:) Ja ehkä kansion sai aukenemaan myös tuo eilen pidetty valmennuskurssin ensimmäinen kurssikoe. Olen tähän mennessä lukenut syksyn ja talven aikana lähinnä fysiikkaa ja kemiaa eli laskenut jo muutaman sadan verran laskuja. Vastapainoksi en taas ole bilsaan päin silmääni räpäyttänytkään ja tämän takia oli hieman pakko palauttaa bilsan asioita mieleen edes jollakin tasolla ennen koetta. Ehdin lueskella vanhoja tehtävämuistiinpanojani jonkin verran, melkein ihmisbiologian loppupuoliskolle. Jotenkin noiden muistiinpanojen lueskelu oli vain niin kauhean tympäisevää ja saatoinkin ottaa parit päikkärit aina muutaman muistiinpanosivun välein. En vain jaksa saman jankkausta ja saman vanhan lukemista uudelleen ja uudelleen.. Enkä aio kyseisellä tavalla tulevaisuudessa juuri opiskellakaan, mutta täytyy myöntää, että muistiinpanojen kertaaminen palautti hyvin mieleen muutamat asiat, joita sitten kokeessakin kyseltiin. Nyt tämä "lukuvapaaviikko" tulee vielä jatkumaan valmennuskurssilta tekemättä jääneiden kotitehtävien parissa, mutta aion oikeasti oikeasti olla lukematta ainakin lauantain ja sunnuntain. Tämä on lupaus!

Tuosta valmennuskeskuksen kurssikokeesta voisin hieman myös kertoilla. Poikaystäväni ehtikin jo ihmetellä, miten ihmeessä meillä on jo näin aikasin koe, vain muutaman kurssikerran jälkeen. Itsehän en edes tällaista ajatellut saati nähnyt minkäänlaisena ongelmana. Tietysti itsellänihän on jo melkoisen hyvät pohjat, minkä takia pidin vain erittäin hyvänä, että pääsen jo tässä vaiheessa testaamaan osaamistani ja muistuttelemaan mieleen koetilannetta ja sitä, ettei tehtävien vastauksia voi heti tarkistella kirjan takasivuilta. Toisaalta huomasin, ettei läheskään kaikki kurssilaiset olleet osallistumassa kokeeseen. Hieman harmitti heidän puolestaan, sillä pitäisin kuitenkin tärkeänä käydä edes katsomassa koepaperit läpi ja tehdä niin paljon tehtäviä kuin suinkin voi ja osaa. Moni kurssilainen ei ole vielä edes käynyt kaikkia pääsykokeen vaatimia lukiokursseja itsenäisesti tai lukion puolella, mutta tässä kokeessa ei sattunutkaan olemaan yhtään tehtävää esimerkiksi fysiikan loppupään kursseista. Mutta tätähän kokeen missanneet eivät tietäneet. Itse pidin koetta suht hyvänä pääsykoemaisena ainakin tehtävämäärältään. Osa tehtävistä meni hyvin teorialtaan vähän lukio-oppimäärää pidemmälle kuitenkin niin, että tehtävänannossa oli esitetty teoria ja laskuun tarvittava kaava. Tällaisia tehtäviä toivoinkin kokeessa olevan, sillä viime pääsykokeen vaikea kemian tehtävä jäi ratkaisematta, koska en vain päässyt tarttumaan yhtäkkiseen uuteen teoriaan ja laskussa käytettävään outoon kaavaan. Kokeessa oli kuitenkin mielestäni ehkä liian vähän monivalintatehtäviä, jotka ovat pääsykokeissa yleensä ne haastavimmat. Eikä kokeessa ollut aineistoa, ei edes lyhyttä aineistoa johonkin tehtävään liittyen. Tämän tyyppisiä tehtäviä toivoisin tuleviin kurssikokeisiin lisää. Muuten koe meni mielestäni suhteellisen hyvin, sain kaikki tehtävät tehtyä annetussa ajassa ja aikaa jäi jopa tarkisteluun ja vastausten viilaukseen. Tämä tosin sai jo vähän epäilemään, olivatko kokeen tehtävät sittenkin liian helppoja vai oliko niitä sittenkin liian vähän. No, tehtävien helppouteen saan varmasti vastausta sitten, kun kokeet tulevat tarkistettuina takaisin. Toivon kuitenkin, etten saa kokeesta kovin hyviä pistemääriä, sillä muuten en usko kurssikokeen vastaavan vaatimukseltaan pääsykoetta juurikaan.. Tai en tiedä, mitähän tässä nyt pitäisi toivoa! Sitäkö, että olen saanut paljon pisteitä ja osannut tehtävät, vai sitä, että olisin saanut ehkä vähän yli puolet pisteistä, jolloin kurssikoe ehkä vastaisi paremmin pääsykoetta ja realistista olisi ennemmin se, ettei voi saada lähellekään täysiä pisteitä vaan vähän yli puolet riittäisi hyvin tässä vaiheessa kevättä. Ja mistä tiedän oliko koe oikeasti liian helppo, mutta olin itse niin huono, etten osannut tehtävistä kuin puolet, vai että olin suht hyvä, mutta koe oli vaativuudeltaan pääsykokeeseen verrattava ja siksi vähäinen pistemäärä?! Pitikin alkaa pohdiskelemaan!

Olen tässä myös mietiskellyt, että mitähän kaikkea haluan tänne blogiini kirjoitella ja kertoilla. Esimerkiksi viime viikolla tuli harrasteltua kaikenlaista työpäivien päätteeksi. Nämä harrasteet eivät sinällään liity lääkiksen pääsykokeeseen tai pääsykokeeseen opiskeluun, mutta aion niistä silti tänne blogiini aina väliin kirjoitella tai laitella jotain kuveja! Ihan vain siksi koska voin. Ja ehkä myös siksi, että päähäni on iskostunut ajatus, että tänä vuonna vapaa-aika ja vapaa-ajan harrastukset ovat osa pääsykoeopiskeluprosessiani. Aion siis myös pitää huolta henkisestä jaksamisestani niin, että keskityn välillä harrasteisiin, jotka saavat ajatukseni hetkeksi pois vasomotorisesta keskuksesta ja antidiureettisesta hormonista. Näitä itselleni tärkeitä harrasteita, joista nautin kovasti, ovatkin tässä lähiaikoina olleet mm. kokkailu, kutominen ja lenkkeily. Olen innostunut kokkailusta ja uusien reseptien kokeilusta ihan uudella tavalla tässä vuoden aikana. Erityistä potkua kokkailuun antoi lihaton lokakuumme, jolloin kokkailimme itsellemme uusia ja tuntemattomia kasvisruokia. Lihaton oli meille seikkailu, jossa avoimin mielin kokeilimme erilaisia ruoka-aineita ja pyrimme löytämään uudenlaisia ruokia, joita voisimme myös jatkossa kokkailla lihattoman loputtuakin. Lokakuun jälkeen makaronilaatikon, jauhelihakastikkeen ja kanakastikkeen rinnalle ovatkin vakiintuneet mm. kasvislasagne soijarouheesta ja kasvisbolognese.

työporukalle leivottu läksiäiskakku, banaania ja puolukkaa

Kutomista olen harrastanut oikeastaan aina, ajoittain suuremmalla innolla ja ajoittain vähemmällä. Varsinkin syksyllä kädet alkavat syyhyillä puikkojen varteen ja kaikenlaisten neuleiden fiilis valtaa mielen! Tämän takia minulla onkin usein monta lankaa yhtä aikaa kädessä ja harvat neuleet valmistuu ripeään tahtiin. Tällä hetkellä olen tekemässä pöllölapasia sekä tapletille suojapussia. Eräänä päivänä vähän googlailin myös neulepannan mallia sekä poikaystävälleni juoksukauluria.. Ja sitten on tosiaan vielä tämä juoksemisharrastus! Juoksemisen aloitin aktiivisesti tuossa noin vuosi sitten. Poikaystäväni on harrastanut juoksemista jo vuosia ja hän lupautui ottamaan minutkin messiin hölkyttelemään. Nykyään ei onneksi tarvitse enää hölkätä samaan etanatahtiin kuin alkuaikoina, sillä nopeutta on tullut jo sen verran lisää, että lenkki tuntuu jopa lenkiltä jo poikaystävänikin mielestä. Kesällä lenkillä tuli käytyä kolmeenkin kertaan viikossa. Töiden alettua todenteolla ja varsinkin nyt lumisemmilla keleillä ei ole enää tullut juostua niin paljoa, pariin kertaan kuukaudessa kuitenkin, mutta nyt aion ryhdistäytyä! Tavoitteena olisi käydä vähintään kerran viikossa lenkillä ja mietittiin poikaystävän kanssa jo ajallistakin tavoitetta esimerkiksi viiden kilometrin matkalle. Tykätään juosta tällaisia lyhyitä reissuja nopeempaan tahtiin ennemmin kuin pidempiä lenkkejä, sillä lenkkiin tuhlattavaa aikaa on muutenkin vaikea joskus löytää ja kymmenen kilometrin lenkki lohkaisisi jo aikamoisen ajan poikaystävänikin niukasta vapaa-ajasta työpäivän jälkeen.

 

prässäilyä, päättelyä ja peukaloa vailla oleva pöllö

Joten näistäpä harrasteistani saattaa myös kuulua tässä kevään aikana! Opiskelut tietenkin etusijalla, mutta mielen virkeyden vuoksi harrasteet tärkeänä osana opiskelutekniikkaa!

Mitä Missä Milloin

Uusivuosi 2015 tuli otettua riemulla vastaan Oulun Teekkaritalolla, jossa juhlittiin uuveemaalein maalatuin naamoin aina aamuvarhaiseen asti. Käteen jäi kuitenkin voinnin lisäksi myös jotain todella hyödyllistä pääsykoeopiskeluita ajatellen. Kirjaimellisesti, sillä törmäsin lääkiksessä opiskelevaan kaveriini ja hän suositteli seuraamaan ja lueskelemaan silloin tällöin tällaista sivua kuin duodecim ja käskin häntä kirjottamaan tämän sivun nimen käteeni, etten pääsisi sitä illan aikana unohtamaan. Seuraavana aamuna pääsinkin jo tutkailemaan sivua ja päädyin lopulta lueskelemaan tällaista artikkelia muistista. Artikkelista lainattua:

" Kaksi opiskelutekniikkaa, jotka eivät tutkimuksessa lainkaan parantaneet oppimista, olivat tärkeiden kohtien alleviivaus ja materiaalin lukeminen uudelleen. Pelkkä huomion kiinnittäminen tärkeään asiaan ja jatkuva pänttääminen eivät siis ole tehokkaita muistamis- ja oppimiskeinoja. Tehokkaimmaksi osoittautui tutkimuksessa opitun testaaminen tekemällä harjoituskokeita. Toiseksi tehokkainta oli opettelun jaksottaminen useaan kertaan, sen sijaan että yrittäisi opetella paljon yhdellä kertaa. Näissä molemmissa tekniikoissa ei pelkästään päntätä tietoa, vaan myös haetaan sitä muistista ja saadaan siten käsitys oman osaamisen tasosta. "

Tämä artikkeli innoitti minua tekemään jonkinmoista aikajanaa, jossa tutkailen opiskelutekniikkani kehittymistä vuodesta 2012 tähän vuoteen 2015. Heräsin oman opiskelutekniikan arvioimiseen aivan liian myöhään ja suosittelenkin kaikkia tutkailemaan omaa opiskelutekniikkaansa ja kokeilemaan erilaisia tapoja, joilla se tieto sinne kestomuistiin tarttuisi ja sieltä sen myös helposti erinäisissä yhteyksissä löytäisi.

Muistiinpanojen evoluutio, 2012 & 2014

Opiskelutekniikka-aikajanani:

2012

- Laskin pääsykokeen vaativuuteen nähden aivan liian vähän ja liian helppoja kemian ja fysiikan tehtäviä.

- Kirjoitin biologian lukion kurssikirjoista muistiinpanot, jotka olivat suoria lainauksia kurssikirjoista.

Opiskelumateriaalit: Oulun Kesäyliopiston järjestämän halvan valmennuskurssin materiaalit

Tulos: Pääsykoepisteitä sain niin vähän, etten edes niitä muista..

2013

+ Laskin paljon enemmän kemiaa ja fysiikkaa ja laskemisesta tuli rutiini, joka kesti koko kevään.

+ Keskityin enemmän biologian opiskeluun, sillä huomasin, ettei biologian osaamiseni ollut lähelläkään vaadittua tasoa. Tein paljon biologian tehtäviä niin, että pyrin kirjoittamaan asiat omin sanoin ja yhdistelemään aiemmin tekemistäni muistiinpanoista kokonaisuuksia, jotka vastasivat tehtävän kysymykseen.

- Aineistotehtäviä en harjoitellut juuri lainkaan ja aineisto koituikin kohtalokseni pääsykokeessa.

Opiskelumateriaalit: Epionen itseopiskelumateriaalit 2012, vanhat lukiokirjat

Tulos: Raja jäi ylittämättä vajaalla viidellä suhteellisella pisteellä.

2014

+ Peruslaskujen loputtua laskin "vaativampia" yo-koetehtäviä.

+ Vihdoin ymmärsin tehdä myös vanhoja pääsykokeita, jotta pääsykoetehtävien luonne tulisi tutuksi. Pääsykokeita tehdessä harjoittelin myös ajankäyttöä.

- Laskin vähemmän kemiaa ja fysiikkaa, sillä materiaalit loppuivat kesken.

-  Opiskelin kotona.

Opiskelumateriaalit: Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit 2013, vanhat yo-kokeet, lukiokirjat

Tulos: Raja jäi tällä kertaa vähän yli kahden suhteellisen pisteen päähän.

2015

+ Olen varautunut kevään pääsykoeopiskeluun suurella määrällä kemian ja fysiikan tehtäviä.

+ Valmennuskurssin ansiosta pääsen testaamaan osaamistani kurssikokeissa sekä pistokokeissa.

+ Valmennuskurssi rytmittää opiskelua ja irroittaa minut säännöllisesti omasta opiskelunurkastani.

+ Itseopiskelumateriaalini sisältävät aineistopohjaisia tehtäväpaketteja, joita teen koko kevään ajan.

+ Myin vanhat lukiokirjani sekä itseopiskelumateriaalini eteenpäin, jotten sortuisi vanhojen asioiden turhaan kertaamiseen ja ajan hukkaamiseen.

Opiskelumateriaalit: Huippuvalmennuksen valmennuskurssi, Eximian itseopiskelumateriaalit 2014, vanhat yo-kokeet

Tulos: Reilusti rajat ylittäen lääkikseen!

Oho, tässähän tuli samalla kerrottua minun koko pääsykoeopiskeluni historia:) Olipas näppärää! Opiskelutekniikkatutkailu jatkukoon.