Opiskeluväsymys

Jaha, olisikohan tuo pitkästä aikaa tilannekatsauksen paikka. Lukusuunnitelmassa olen pysynyt vaikka ahkeruuspäivää saattaa seurata totaalinen laiskuuspäivä. Nämä pari viikkoa ovat olleet opiskelujen suhteen muutenkin vähän nihkeät.. Olen sairastellut pari päivää ja koittanut opiskella vaikka väkisin tai sitten vain luovuttanut totaalisesti ajatellen, ettei minun pää nyt vaan ota tietoa vastaan tällaisessa tilanteessa. Lähiaikoina tuo inhokkibiologia on myös muistuttanut itsestään ja omasta ihanuudestaan..olen totaalisesti kyllästynyt biologian tehtäviin! Yhtenä syynä voipi tietty olla, että tehtävät tuppaavat toistamaan itseään kerta oonhan näitä tehtäviä jo jonkin aikaa kirjoitellut. Ja varsinkin nyt, kun pakerran kahden eri valmennuskurssin kautta näitä tehtäviä niin olen kyllä raakasti skipannut ne tehtävät, joihin mielestäni juuri edellispäivänä vastailin. Ja toisena syynä saattaa tietysti olla se, ettei noi ekolokerot ja sukkessiot niin paljoa inspiroi eli jospa se innostus toivottavasti nyt kasvaisi taas kunhan ensi viikolla kolmosbiologian tehtävät pitäisi saada taputeltua ja kynnet voi usuttaa ihmisbiologian tehtäviin.

Tämä pienoinen tai ehkä vähän isompikin opiskelulamaannus saattaapi tietty olla vähän tulosta jo siittäkin, että on tullut pidettyä ne pääsykokeet mielessä siittä elokuusta asti ja pikkuhiljaa laskeskellut siihen asti että aloitti kokopäiväisesti opiskelemaan siinä helmikuun alussa. Tässäkin mielessä ensi viikonlopun Amsterdamin reissu tulee todellakin tarpeeseen! Muut immeiset täällä päin viettelivät hiihtolomiaan tällä viikolla, mutta mepä lomaillaan vasta viikon päästä. Tällä viikolla ei ollut siis tuota valmennuskurssiakaan ja nyhväilinkin kotona opiskelemassa kautta en opiskelemassa koko pitkän viikon. Olisi pitänyt repiä itsensä irti täältä kerta kyllähän se muiden opiskelijoiden näkeminen ja oman opiskelunsa vertaaminen siihen, laskeeko toi vieruskaveri nyt täällä kirjastolla muka kauemmin ja enemmän kuin minä niin tsemppaa ja motivoi eteenpäin. Tuo liikkuminen on ollut vaan vähän vaikeeta, kerta olen keksinyt niinkin hienoja tekosyitä kuten sen, että monen kirjan ja kansion ja tapletin yms kuskaaminen on niin kauheen työlästä ja vieläpä se, että pitäisi jotain eväitä väsätä, vaikka kotona olisi jääkaappi ja kirjahylly:) Ei vaan, kyllä odotan jo innolla sitä, että lomareissun jälkeen maaliskuun lopulla alkaa kurssikertoja oleen muutamia kertoja viikossa ja ompa seuraava kurssikoekin jo maaliskuun viimoisena päivänä. Loppuu tämä mökkihöperöityminen!

viime vuoden opiskelukasa yllä, alemmalla otetaan kiinni ja ohitetaan

Pienenä motivaation herättelijänä kattelin ja vertailin noita minun kahta kansiota, viime vuoden opiskelumateriaaleja ja tämän vuoden tähän asti kertyneitä opiskelumateriaaleja. Mähän tosiaan kirjaan ylös joka viikko lukuja, kuinka monta fysiikan ja kemian tehtävää tulee laskettua per viikko ja tarkoitus olisi tehdä paaaaljon enemmän tehtäviä kuin viime vuonna. Viime vuoden kalenteriin olen kirjannut silloisen valmennuskurssin itseopiskelumateriaalin tehtävämäärät, joten vertailu onnistuu. Viimekin vuonna autisteilin sen verran, että kirjasin myös viikottain tavoitetehtävämäärät aineittain, jotta pysyisin aikataulussa ja saisin laskettua tehtävät pääsykokeeseen mennessä. Vertailu onnistuu siis suht helposti myös viikottaisella tasolla. Tänään kuitenkin vertailin vain tuota ihan silminnähtävää paperimäärää näissä kansioissa. Tähän mennessä, kun osaltani on viisi opiskeluviikkoa taisteltu ja vähän yli kymmenen viikkoa sekä valmennuskurssin aktiiviosuus vasta edessäpäin, olen silti jo kirjoitellut täyteen sen verran paperia, että suunnilleen puolet viime vuoden kansion paksuudesta on kiritty. Jee! En tiedä kertooko tämä kuitenkaan siitä, olenko tänä vuonna ollut ahkera vai viime vuonna aivan erityisen laiska.. :D Mutta tavoitteena on josko tuo laskujen ja materiaalin tuplaaminen viime vuoteen verrattuna toisi minulle vähintään sen kaksi suhteellista koepistettä lisää verrattuna viime vuoden kokeeseen niin sisällä ollaan. Motivaatiopotkuja.

TATATATAA

Jos viime viikolla pohdiskelin sitä, miten ihmeessä pystyn pitelemään käpälöitäni erossa kirjoista sekä laskimesta niin tänä viikonloppuna kirjojen läsnäolosta ei aiheudu kyllä minkäänlaisia mielihaluja tarttua kiinni jos mihinkään atomiorbitaaliin taikka immunoglobuliiniin. Ei niin minkäänlaisia. Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi periaatteessa juuri toivotulla tavalla eli lukemista ja laskemista kyllä riitti ja opiskeltavaa tuntui ilmestyvän pitkin viikkoa vain lisää ja lisää. Tämä nyt lähinnä johtui valmennuskurssilta tulleista kotitehtävistä ja lisätehtävistä. Viikolla tulikin laskettua fysiikan ja kemian tehtäviä kumpaakin 26kpl, kirjoiteltua biologian tehtäviä kahdesta eri biologian aineistosta, tehtyä aivan liikaa biologian monivalintatehtäviä, tehtyä näitä ihan normaalejakin biologian tehtäviä sekä käytyä myös biologian kurssilla vähän ihmettelemässä. Aivan liian paljon biologiaa! Olenko jo maininnut miten biologian opiskelu tuppaa olemaan minulle sitä kaikista työläintä ja väsyttävintä kun tykkäisin vain laskeskella ja laskeskella.. Mutta onneksi voin suhteellisen tyytyväisenä myös todeta, että selviydyin ensimmäisestä opiskeluviikosta ja tehtävämääristä jokseenkin kunnialla! Tulenkin siis tyytyväisenä lepäämään tulevan viikonlopun ja lepuuttamaan aivojani muiden tekemisten parissa! Huhhuh!

Tällä viikolla oli tosiaan valmennuskurssin biologian kurssikerta ja saatiin jo takaisin ensimmäisen kurssikokeen biologian osuudet! Nyt sitten pitäisi kait pohdiskella, että mitähän tästä pistetuloksestani voikaan päätellä joko minun osaamisestani taikka kokeen vaikeustasosta:D Tällä hetkellä en varmaankaan kyllä kykene minkäänlaiseen analyyttiseen pohdiskeluun, sillä aivoni taisivat juuri tähdätä viikonlopun lepoasentoon. Mutta kerrottakoon nyt siis kuitenkin että pisteitä sain 28,5p / 45p. Vertailun vuoksi opettaja kertoi kaikkien kurssilaisten pistemäärien keskiarvon olleen 11,6p / 45p. Tässä mielessä olenkin tulokseeni erittäin tyytyväinen:) Pikaisella katsauksella tehtävät menivät suurimmaksi osaksi niin hyvin, ettei monissa tehtävissä täysistä pisteistä paljoa uupunut. Kompastuskiviksi oli kuitenkin minullakin muodostuneet juurikin nuo ah niin ihanat ja rakastetut monivalintatehtävät, joista vetaisinkin komiat 0p / 10p:) Väärästä vastauksesta sai siis saman verran miinuspisteitä kuin olisi saanut oikein menneestä. Miinusta tuli myös vastaamattomista vaihtoehdosta ja tehtävissä oli monesti myös x määrä oikeita vastauksia. Jesh. Mutta tässäkin lohdutuksen sanana opettaja kertoi vain kahden ihmisen saaneen edes paria pistettä. Että eipä tuo monivalintojen pieleen meneminen itseä niin kauhiasti harmita. Monivalintatehtävistä ei pääsykokeessakaan moni saa hirmupisteitä kahmittua ja eipä noita monivalintatehtäviä voi harjoitella oikein muuten kuin tekemällä vaan niitä ihan tavallisia biologian tehtäviä tiedon kartuttamiseksi sekä lukemalla aina errittäin tarkasti monivalintatehtävien jokikisen sanan. Siinäpä se.

opettajan punakynä innostunut

Varoitus, tämä tekstikappale saattaa sisältää perättäisiä sanoja sekä perättäisten sanojen muodostamia rivejä, joiden väleistä saattaa olla aistittavissa lievää leuhkimista. Ei vaan, se ei ole nyt aivan tarkoitukseni. Haluaisin nyt vain vähän ilmaista tunteitani koskien paria tapahtumaa, jotka ovat kumpikin tapahtuneet valmennuskurssin kurssikerroilla. TATATATAA kuulostaapa dramaattiselta. Kun osallistuin ensimmäistä kertaa fysiikan kurssille huomasin, että kurssia pitävä opettaja oli minulle jo aikaisemmin tuttu ja olen laskenut hänen antamiaan tehtäviä paljon aikaisemminkin. Hän jopa muisti "persoonallisen" käsialani. Kun hän sitten palautti pistokoettani, hän päätti kertoilla ääneen, kuinka ihmettelee miten en ole jo lääkiksessä hyvän laskurutiinini ansiosta, sillä pistokoekin oli mennyt ihan hyvin. Noh, vastasin hämmentyneenä äkkiseltään jotain tyyliin "senku tietäs eh heh heh". Ja sitten tämä toinen tapaus TATATATAA tapahtui siis biologian kurssilla sen jälkeen, kun oltiin saatu biologian koepaperit takaisin. Jäin tunnin jälkeen kyselemään opettajalta jotain asiaa liittyen triglyseridien imeytymiseen maitiaissuoniin ja sitten biologian opettaja päättikin kehaista, että jos minun kemian ja fysiikan osaamiseni on lähelläkään minun biologian osaamistani niin tulen pääsemään "viuh vaan" lääkikseen. Olin varmaan taas silleen "eh heh" vaikka jälkeenpäin ajattelin, että olisipa pitänyt leuhkasti kehuskella sillä, kuinka biologia on minulle se heikoista heikoin lenkki:D Ja taas, ei vaineskaan. Mutta pointti näissä esimerkeissä nyt oli se että voihan huoh! En ole kehdannut heille juuri kertoilla että satun olemaan tällainen ikuinen hakija ja jostain kumman syystä ne aapistien ovet eivät minulle vaan aukea, vaikka olen jo parina vuonna kuunnellut samoja luuloja ja niihin melkein jopa itsekin uskonut! Että kiitosta vaan kun alleviivaatte näin osaamistani, joka ei ainakaan vielä ole sen kummempi kuin viimekään vuonna, kun pisteitä pääsykokeessa jäi uupumaan aivan liian monta:) Tämän leuhkimiskappaleen voinkin päättää viime kesänä päähäni iskostuneisiin tuttavani ihmetteleviin sanoihin "Mitäääh, miten et vieläkään päässy vaikka luit ihan sikana?!?". Jaa a.

Voi kauhia, nyt täytyy hypätä asiasta kukkaruukkuun ja kukkaruukusta johonkin mitä nyt kukkaruukkujenne lähettyvillä sijaitseekaan. Kuten jo viime postauksessani mainostinkin, olen tosiaan päättänyt tänä keväänä keskittyä yhä enemmän myös fyysiseen kuntoon näin niinkuin osana opiskelutekniikkaa. Tätä olen toteuttanut tällä viikolla erään intterneetistä löydetyn ja kännykkään ladatun apsin avulla. Apsi on tällainen kuin 7 Minute Workout Challenge, jossa nimestäkin päätellen on siis tarkoitus haastaa itseään kuntoilemaan päivittäin seitsemän minuuttia annetun ohjelman liikkein. Inspiraatio haasteeseen löytyi tällaisen artikkelin kautta. Ollaan nyt siis suoritettu näitä seitsemänminuuttisia tässä joka ilta ja täytyy sanoa, että on ihan kiva huomata kuinka liikkeet helpottuu, toistomäärät kasvaa ja ollaan jo hieman säädetty tuota seitsemää minuuttia vähän pidemmäksikin. Kivana pikku bonarina tuossa apsissa on kaikenmaailman elämiä ja haasteita sekä uusia reenejä, jotka aukeavat kunhan on tietyn aikaa kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Erittäin koukuttavaa siis!

mihinkään mitenkään liittymättä leivoin eräänä päivänä raejuustoleipiä

Nyt kiiruhdan viikonlopun viettoon, sillä viikonlopuksi on tullut sovittua jos jonkinmoista menoa! Saapahan muuta ajateltavaa, jotta ensiviikolla jaksaa taas puurtaa!

tj 10 & tj 125

Tj 10. Tänään jäljellä kymmenen. Nimittäin työvuoroa! Sitten se on ohi! Kesäkuusta viime pääsykokeiden jälkeen alkanut työputki on tulossa päätökseensä kymmenen työpäivän eli vajaan kahden viikon päästä. Sitten tulisi suunnitelmieni mukaan taskussani ja tililläni olla riittävästi kolikoita, jotta pystyn keskittymään koko loppukevään ajan siihen tärkeimpään, pääsykoeopiskeluun. Raha-asiat ovat varmasti monien muidenkin lääkishakijoiden murhelistalla. Moni lääkikseen hakija tulee lukiopohjalta, jolloin hakija ei ole automaattisesti oikeutettu saamaan työkkäristä tukea. Näin ainakin itselläni. Olen tosin tehnyt töitä jo sen verran, että minun pitäisi olla oikeutettu normaaliin työttömyysrahaan. Mutta sitten on näitä kaikenlaisia kivoja karenssiaikoja, "opiskeluaikoja" ja viime kesänä yllätyksenä kerrottu "odotusaika", jotka potkivat minutkin viime vuoden kesästä asti säästämään rahaa niin, ettei minun tarvitsisi lähteä nyt keväällä tappelemaan systeemiä vastaan ja hankkimaan itselleni "laiskottelurahaa". Onneksi tili hymyilee sen verran, että tulen varmasti pärjäämään seuraavat neljä kuukautta maksellen välttämättömiä:)

viimeiset työvuorot jääkaapin ovessa

Täyspäiväisestä työstä huolimatta aloitin pääsykoeopiskelun jo elokuussa. Silloin päätin aloittaa kevyesti opiskelemalla kertaavia tehtäviä vanhoista matskuistani, jotka olivat jääneet helppouden takia viime vuonna laskematta. Kevyesti, vähän kerralla ja pitkällä aikavälillä siis tuli kertailtua töiden lomassa fysiikan ja kemian aihealueet. Jostain syystä aloin myös pitämään jonkinnäköistä kirjanpitoa siitä, kuinka paljon tulen tänä lukuvuonna laskemaan yhteensä fysiikkaa ja yhteensä kemiaa. Olen elokuusta asti siis kirjannyt kalenteriini ylös, kuinka monta tehtävää fysiikasta ja kemiasta olen tehnyt per viikko ja kuinka paljon ratkaistuja tehtäviä on kertynyt tähän päivään mennessä. Tarkoituksena tässä typerässä ja ylimääräisessä listaamisessa oli nyt syksyn ja loppuvuoden aikana kenties se, että halusin seurata pystynkö laskemaan säännöllisesti enemmän kuin parisen laskua per viikko töiden lomassa. Ja tähän mennessä olen onnistunut. Lisäksi laskettujen laskujen yhteismäärää aion verrata viime vuoden itseopiskelumateriaalieni tehtävämäärään. Numerot ovat kivoja. Olen päättänyt, että tänä vuonna tulen opiskelemaan enemmän kuin koskaan, jotta unelmani toteutuisi. Pieni tilastointi auttaakin hahmottamaan, kuinka paljon enemmän olenkaan oikeasti tehnyt töitä:) Lukujen tuijottelu on palkitsevaa.

eräs ahkera työ/opiskeluviikko joulukuulta

Eilen sain viimein tehtyä lopullisen lukupäiväkirjan keväälle ja samalla iski pienoinen stressi. Työn ohella opiskelu on ollut aika rankkaa ja kurkussa tuntuu pienoista ahdistusta ja loman tarvetta. Tulevat tehtävämäärät eivät ainakaan tähän auttaneet. Hyppy parin kymmenen tehtävän laskemisesta viikossa moneen kymmeneen tehtävään per viikko saattaa olla aika hurja. Onneksi olen varannut yhden lepoviikon kalenteriini ennen opiskelu-urakan aloittamista. Toivottavasti maltan lepäillä tuon viikon enkä stresseissäni availe yhtään kirjaa tuolla viikolla. Tarkoituksena olisi tuon viikon aikana tsempata itseäni jälleen siihe ajatukseen, että opiskelu korvaa nyt työn ja aikaakin opiskeluun menee sen mukaisesti. Tein lukusuunnitelmani huolella ja pläräsin sen moneen kertaan läpi laskien viikottaiset tehtävämäärät. Tällä hetkellä uskon lukusuunnitelmani olevan ihan realistinen tehtävämääriltään unohtamatta tietenkään vapaapäiviä! Pienenä kivana yllätyksenä en tietenkään voi tietää valmennuskurssilta saamieni kotitehtävien yms lisätehtävien määrää, mutta toivottavasti saan nekin tehtyä jossakin kalenterin nurkassa. Parempi kait näin päin, ettei tehtävistä ainakaan tule pulaa kesken opiskelukevään.

huhtikuista lukusuunnitelmaa

Nyt rupeankin viettämään viimeistä vapaapäivääni kolmen vapaapäivän putkestani vaihteeksi kemian tehtävien parissa. Illalla laskeskellaan vielä fysiikkaa valmennuskurssilla, joten ihan kevyt ja leppoisa vapaapäivä siis tiedossa. Onneksi huomenna pääsee lepuuttaan aivoja töihin. Tj 10!