Arvostelussa: minäitse & itseopiskelumateriaalit

Heippahei, tulin vain nopeasti kertoilemaan lyhyet opiskelukuulumiset sekä ilmoittamaan hieman tulevasta blogikirjoituksestani. Tästä blogipäivityksestä tulee tällainen lyhyt sepostus vain, sillä innostuin seuraavan blogipäivitykseni ajatuksesta niin paljon, että olen kirjoitellut tuota päivitystä jo monena yönä unissanikin ja suunnitellut jo kaikenmaailman väliotsikot ja taulukotkin unissani valmiiksi. Siispä siis, ajattelin kirjoittaa, jos ketään nyt tällainen edes kiinnostaa, hieman arvostelua eri valmennuskirjasarjoista ja tehdä hieman vertailuja kirjasarjojen kesken. Omasta näkövinkkelistä tietenkin. Ärsyynnyin nimittäin tässä eräänä kauniina opiskelupäivänä  nykyisten itseopiskelumateriaalieni virheiden määrään ja kävin antamassa heidän facebook-sivullaan hieman kiukkupalautetta asiasta. Noh, siinä sitten eteenpäin laskiessa ja rauhoittuessa rupesin muistelemaan, että minkäslaisia itseopiskelumateriaaleja sitä onkaan tullut tässä vuosien varrella laskettua ja tajusinkin yhtäkkiä, että olenhan minä omistanut ja kolunnut läpi jopa viiden eri valmennuskurssin itseopiskelumateriaalit. Siispä seuraavassa blogikirjoituksessa vertailenkin näitä materiaaleja ja kerron oman mielipiteeni materiaalien hyvistä ja huonoista puolista. Harmi, että tämä arvostelu tulee vasta tässä vaiheessa kevättä (tosin nyt vasta olen perillä nykyisten itseopiskelumateriaalieni tasosta), mutta josko tuosta tulevasta arvostelusta olisi jollekin jotain apua:) Onkohan tämä nyt ihan urpo idea?

Ja sitten niitä kuulumisia! Kiirettä on ja ihan hyvä niin, lukusuunnitelma on kuitenkin pitänyt ja siitä täytyy olla tyytyväinen. Viime viikolla tapahtui tämä jokavuotinen ja jo perinteeksi muodostunut pieni masennuskohtaus, jonka seurauksena piti jälleen muistutella itselleni erästä tärkeää asiaa, joka tuntuu aina vain unohtuvat ja aiheuttavan turhaa masentelua. Kaikkihan alkoi taas siitä, kun istahdin valmennuskurssille pitkän ja laskujen täyteisen kotiopiskelupäivän jälkeen ja meille jaettiin valmennuskurssin kurssikokeen fysiikan osuudet. Opettaja ei ollut ehtinyt tarkistaa viimeisen tehtävän viimeisiä kohtia, mutta saimme vilkaista muiden tehtävien pistemääriä. Ihan neutraalina selasin läpi lähes täysiä ja muutamaa täyttäkin pistemäärää ja olin vain että jaha, noniin, ihan kiva. Sitten aloimmekin laskeskelemaan vanhoja pääsykoetehtäviä sekä vanhoja YO-koetehtäviä ja kappas, heti kolmannessa tehtävässä itsellä alkoi tökkiä ja pahasti enkä vain pystynyt keskittymään. Terveellä luonteellanihan sitten ärsyynnyin itseeni, miksi olenkin näin huono ja pölijä etten osaa tällaista yksinkertaistakaan pääsykoetehtävää ratkaista. Siirryin seuraavaan ja taas seuraavaan tehtävään ja lopulta luovutin ja päätin, ettei laskeminen enää niin myöhään vain onnistu ja läksin kotia lepäilemään. Mitäpä sitä turhaan tappelemaan tehtävien sekä itsensä kanssa. Siinä samalla tuli sitten tietenkin myös unohdettua se ihan jees hyvä menestyminen itse fysiikan kokeessa, mutta sehän ei tietenkään ollut sillä hetkellä tärkeää. Koko loppuilta meni sitten vähän masennellen. Seuraavana päivänä kiukkuyöunien jälkeen hieman piristyneenä sitä jälleen muisteli, kuinka viime vuonna oli oivaltanut erään tärkeän seikan: ei lääkiksenkään pääsykokeessa tarvitse osata kaikkea. Tämä tuppaa kyllä unohtumaan liian usein ja masennus iskee heti, jos yksikin tehtävä ei ratkea heti vaan vasta vastausta kurkkiessa. Sehän tosiaan riittää, että osaa kokeesta suurimman osan. Ei lääkikseen pääseminen edellytä kaikkitietävyyttä. Pienenä perfektionistina tämäkin pitäisi nyt jälleen hyväksyä:)

tällainen maisema kotimatkalla valmennuskurssilta saa opiskelukiukunkin laantumaan, kevät tulee<3

Ps. en mää ihan kokoajan kiukkua... :D

Tiukkaa opiskelua!

No nyt ovat opiskelut alkaneet sitten todenteolla. Ja kyllähän sen heti huomaa siittäkin, etten ole ehtinyt kautta jaksanut päivitellä blogiakaan kahteen viikkoon. Olen tainnut jo mainitakin, että sitten Amsterdamin reissun valmennuskurssini kurssikertoja on alkanut olemaan sen kolme kappaletta viikkoon. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että aloitan kurssipäivänä opiskelun suunnilleen siinä kymmenen ja yhdentoista maissa juotuani rauhassa aamuteen ja virkoillessa hieman uuteen päivään, luen siihen puoli neljään taikka neljään asti iltapäivällä elikkä kotiopiskelua tulee sen parhaimmillaan kuusi tuntia alkuunsa ja sitten lopulta päädyn viideltä alkavalle kurssille, jossa opiskelen neljä tuntia siihen ilta ysiin asti. Tämä on siis lukemisen kannalta ihanteellinen aikataulu, mutta tietenkin nuo aamupäivän ja iltapäivän lukemiset saattaa jäädä vähemmälle jo ihan ruuanlaiton sun muunkin takia. Mutta oikeastaan ennemmin tällä hetkellä tämä lukemisinto ja pienoinen lukemisressikin on saanut aikaan sen, ettei sitä ruokaakaan oikein ehdi tehdä tuossa ennen kurssia ja ruuanlaitto jääkin usein sinne iltaseen. Onneksi omaan tuollaisen huonomman taikka paremman puoliskon, joka pitää huolta siitä, että tämä huusholli pysyy pystyssä ja pyykitkin tulee pestyä. Muutenhan tässä hukkuisi kirjojensa kanssa sinne pyykkivuoren uumeniin ja ryömisi esiin sukkakasasta vasta sitten kun maha ilmoittaa ruokahalustaan peristalttisten aaltojen kulkiessa mahan tyhjyydessä.

pari viikkoa sitten sai vielä polkea pimeässä valmennuskurssilta kotia ihaillen Tuiran silloille näkyviä valoja

Kiirettä siis on, mutta onnekseni täytyy hehkuttaa, että lukusuunnitelmani on pitänyt ja kurssiltakin saamani kotitehtävät yms lisätehtävät olen voinut upottaa johonkin kohti lukusuunnitelmaa. Eikus anteeksi, nyt tuli vähän valehdeltua. Päätin nimittäin tässä eräs kaunis päivä, etten enää yritäkään tehdä biologian kurssilta saatuja kotitehtäviä. Ja tämäkin siksi, että teen mielestäni nykyäänkin aivan tosi paljon (ehkä liikaakin?) biologian tehtäviä osana lukusuunnitelmaani ja opiskelumateriaalejani, enkä vain ehdi tehdä tämän lisäksi vielä näitä jo toistosta käyviä kotitehtäviä. Haluaisin sitä paitsi vieläkin enemmän keskittyä noihin kemian ja fysiikan vaikeampiin ja pääsykoetyyppisiin laskuihin, kerta itsestäni ainakin tuntuu ettei varsinkaan biologian esseemäisistä pääsykoetehtävistä irtoa helpolla pisteitä, ellei osaa muotoilla asioita erittäin loogisesti ja käsitellä aihetta monipuolisesti ja hienosti ja mitä vielä. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että biologia on jopa paremmin itsellä hallussa kuin esimerkiksi kemia. Ja siksipä tämä kotitehtävien unohtaminen ei tuota kauheaa päänvaivaa. Sen sijaan olen kirinyt kemian ja fysiikan vanhoissa pääsykoetehtävissä lukusuunnitelmaa kiinni ja aikataulussa ollaan. Näillä mennään.

kirjaston pääsykoeopiskelijoista täyttynyt lukusali ajoi opiskelemaan kahvioon

Mitäpähän muuta opiskelurintamalla onkaan tapahtunut tässä kahden viikon sisään.. No ainakin meillä oli se toinen valmennuskurssin kurssikoe! Ja voihan että kun se ärsyttääkin! Tavoitteeksi ajattelin, että josko tuosta kokeesta nyt tulisi edes hiukkasen pikkasen paremmat pisteet kuin viime kokeesta. Jää nähtäväksi, sillä itselle jäi jotenkin vähän sellainen tunkkainen olo koko kokeesta ja jälkikäteen harmittaa todella parikin tehtävää. Ensinnäkin, eräässä kemian tehtävän tehtävänannossa ei oltu mainittu, että olosuhteet olisi pitänyt ihmiselimistössä olettaa NTP-olosuhteiksi lämpötilan ja paineen suhteen.. Elikkä siis tehtävässä olisi itse pitänyt kirjoittaa vastaukseensa, että minäpä tässä nyt oletan tällaisessa tilanteessa olosuhteet NTP-olosuhteiksi, vaikka reaktio tapahtuu luultavasti 37asteisessa ihmiselimistössä. Noh sinänsähän kyllä tajusin, ettei tehtävää voi ratkaista ellei näitä arvoja ole tiedossa ja sempä takia pläräsinkin koko kokeen moneen kertaan läpi etsiäkseni jotain johonkin tekstien tai kaavakokoelman lomaan piilotettua arvoa, jonka avulla tehtävä tulisi ratkaista. Mielestäni aika huonosti laadittu tehtävä. Jäi sitten lopulta tekemättä, vaikka olisin sen osannut tehdä NTP-olosuhteiden arvoilla. No eipä siinä, toiseksi kompastuskiveksi muodostui eräs fysiikan tehtävä, johon oli annettu uusi outo kaava. En tajua miten voinkin mennä heti ihan jumiin tehtävissä, joissa annetaan upouusi kaava, jonka avulla pitäisi nyt opastustekstin turvin laskea. Viime pääsykokeessa taisin vetäistä nollat juuri vastaavanlaisesta kemian tehtävästä, jossa annettiin tehtävänannossa täysin tuntematon kaava. Sehän viime pääsykokeessa olikin hauskaa, että tutkiessani omia papereitani, vastauksiani ja pisteitäni olin saanut tehtävistä joko täysiä pisteitä taikka nollia. Oivoi. No mutta, tuloksia tästä välikokeesta ei ole siis vielä tullut, mutta odotukset eivät ole kyllä kovinkaan korkealla. Kaksi koetta takana, kaksi edessä.

Tästä eteenpäin en tiedä luvata, tulenko päivittämään blogia kovinkaan useasti kerta on tämä opiskelutahti nykyään aikamoinen! Olen joutunut uhraamaan ajatuksen "kaksi vapaapäivää viikossa" jo aikaa sitten ja aika on muutenkin kortilla. Olen myöskin erittäin raakasti todennut ja huomannut, että kylläpä sitä viime vuonna lukikin melkoisen vähän kerta nyt on tullut luettua tähänkin mennessä jo lähes tuplaten. Toivottavasti tämä uurastus nyt tuottaisi sitä kauan kaipaamaani tulosta! Onneksi kevät tulee ja aurinkokin paistaa päivä päivältä yhä enemmän niin jaksaapi pakertaa sillä innolla, että kohtapuoliin voi nauttia ulkoilmasta tunkkaisen lukunurkkauksen sijaan ja ehkä jopa pienestä lukuvapaasta lomasta!

kevätinspistä Amsterdamin kukkakuvasta!

Ainiin ps. tein vihdoin yliopisto- ja ammattikorkeahaun. Ensimmäisenä hakutoiveena tottakai Oulun lääkiksen yleiselle, toisena sairaanhoitajaksi, kolmantena biokemiaa ja neljäntenä biologiaa. Tänä vuonna sattuikin ihan sopivasti, että biokemian ja biologian pääsykoepäivät ovat vasta lääkiksen pääsykokeen jälkeen, joten eipähän tarvitse uhrata pääsykoeopiskelupäiviä istuessa muissa pääsykokeissa ressaamassa! Huh!

Opiskeluväsymys

Jaha, olisikohan tuo pitkästä aikaa tilannekatsauksen paikka. Lukusuunnitelmassa olen pysynyt vaikka ahkeruuspäivää saattaa seurata totaalinen laiskuuspäivä. Nämä pari viikkoa ovat olleet opiskelujen suhteen muutenkin vähän nihkeät.. Olen sairastellut pari päivää ja koittanut opiskella vaikka väkisin tai sitten vain luovuttanut totaalisesti ajatellen, ettei minun pää nyt vaan ota tietoa vastaan tällaisessa tilanteessa. Lähiaikoina tuo inhokkibiologia on myös muistuttanut itsestään ja omasta ihanuudestaan..olen totaalisesti kyllästynyt biologian tehtäviin! Yhtenä syynä voipi tietty olla, että tehtävät tuppaavat toistamaan itseään kerta oonhan näitä tehtäviä jo jonkin aikaa kirjoitellut. Ja varsinkin nyt, kun pakerran kahden eri valmennuskurssin kautta näitä tehtäviä niin olen kyllä raakasti skipannut ne tehtävät, joihin mielestäni juuri edellispäivänä vastailin. Ja toisena syynä saattaa tietysti olla se, ettei noi ekolokerot ja sukkessiot niin paljoa inspiroi eli jospa se innostus toivottavasti nyt kasvaisi taas kunhan ensi viikolla kolmosbiologian tehtävät pitäisi saada taputeltua ja kynnet voi usuttaa ihmisbiologian tehtäviin.

Tämä pienoinen tai ehkä vähän isompikin opiskelulamaannus saattaapi tietty olla vähän tulosta jo siittäkin, että on tullut pidettyä ne pääsykokeet mielessä siittä elokuusta asti ja pikkuhiljaa laskeskellut siihen asti että aloitti kokopäiväisesti opiskelemaan siinä helmikuun alussa. Tässäkin mielessä ensi viikonlopun Amsterdamin reissu tulee todellakin tarpeeseen! Muut immeiset täällä päin viettelivät hiihtolomiaan tällä viikolla, mutta mepä lomaillaan vasta viikon päästä. Tällä viikolla ei ollut siis tuota valmennuskurssiakaan ja nyhväilinkin kotona opiskelemassa kautta en opiskelemassa koko pitkän viikon. Olisi pitänyt repiä itsensä irti täältä kerta kyllähän se muiden opiskelijoiden näkeminen ja oman opiskelunsa vertaaminen siihen, laskeeko toi vieruskaveri nyt täällä kirjastolla muka kauemmin ja enemmän kuin minä niin tsemppaa ja motivoi eteenpäin. Tuo liikkuminen on ollut vaan vähän vaikeeta, kerta olen keksinyt niinkin hienoja tekosyitä kuten sen, että monen kirjan ja kansion ja tapletin yms kuskaaminen on niin kauheen työlästä ja vieläpä se, että pitäisi jotain eväitä väsätä, vaikka kotona olisi jääkaappi ja kirjahylly:) Ei vaan, kyllä odotan jo innolla sitä, että lomareissun jälkeen maaliskuun lopulla alkaa kurssikertoja oleen muutamia kertoja viikossa ja ompa seuraava kurssikoekin jo maaliskuun viimoisena päivänä. Loppuu tämä mökkihöperöityminen!

viime vuoden opiskelukasa yllä, alemmalla otetaan kiinni ja ohitetaan

Pienenä motivaation herättelijänä kattelin ja vertailin noita minun kahta kansiota, viime vuoden opiskelumateriaaleja ja tämän vuoden tähän asti kertyneitä opiskelumateriaaleja. Mähän tosiaan kirjaan ylös joka viikko lukuja, kuinka monta fysiikan ja kemian tehtävää tulee laskettua per viikko ja tarkoitus olisi tehdä paaaaljon enemmän tehtäviä kuin viime vuonna. Viime vuoden kalenteriin olen kirjannut silloisen valmennuskurssin itseopiskelumateriaalin tehtävämäärät, joten vertailu onnistuu. Viimekin vuonna autisteilin sen verran, että kirjasin myös viikottain tavoitetehtävämäärät aineittain, jotta pysyisin aikataulussa ja saisin laskettua tehtävät pääsykokeeseen mennessä. Vertailu onnistuu siis suht helposti myös viikottaisella tasolla. Tänään kuitenkin vertailin vain tuota ihan silminnähtävää paperimäärää näissä kansioissa. Tähän mennessä, kun osaltani on viisi opiskeluviikkoa taisteltu ja vähän yli kymmenen viikkoa sekä valmennuskurssin aktiiviosuus vasta edessäpäin, olen silti jo kirjoitellut täyteen sen verran paperia, että suunnilleen puolet viime vuoden kansion paksuudesta on kiritty. Jee! En tiedä kertooko tämä kuitenkaan siitä, olenko tänä vuonna ollut ahkera vai viime vuonna aivan erityisen laiska.. :D Mutta tavoitteena on josko tuo laskujen ja materiaalin tuplaaminen viime vuoteen verrattuna toisi minulle vähintään sen kaksi suhteellista koepistettä lisää verrattuna viime vuoden kokeeseen niin sisällä ollaan. Motivaatiopotkuja.

Mitä Missä Milloin

Uusivuosi 2015 tuli otettua riemulla vastaan Oulun Teekkaritalolla, jossa juhlittiin uuveemaalein maalatuin naamoin aina aamuvarhaiseen asti. Käteen jäi kuitenkin voinnin lisäksi myös jotain todella hyödyllistä pääsykoeopiskeluita ajatellen. Kirjaimellisesti, sillä törmäsin lääkiksessä opiskelevaan kaveriini ja hän suositteli seuraamaan ja lueskelemaan silloin tällöin tällaista sivua kuin duodecim ja käskin häntä kirjottamaan tämän sivun nimen käteeni, etten pääsisi sitä illan aikana unohtamaan. Seuraavana aamuna pääsinkin jo tutkailemaan sivua ja päädyin lopulta lueskelemaan tällaista artikkelia muistista. Artikkelista lainattua:

" Kaksi opiskelutekniikkaa, jotka eivät tutkimuksessa lainkaan parantaneet oppimista, olivat tärkeiden kohtien alleviivaus ja materiaalin lukeminen uudelleen. Pelkkä huomion kiinnittäminen tärkeään asiaan ja jatkuva pänttääminen eivät siis ole tehokkaita muistamis- ja oppimiskeinoja. Tehokkaimmaksi osoittautui tutkimuksessa opitun testaaminen tekemällä harjoituskokeita. Toiseksi tehokkainta oli opettelun jaksottaminen useaan kertaan, sen sijaan että yrittäisi opetella paljon yhdellä kertaa. Näissä molemmissa tekniikoissa ei pelkästään päntätä tietoa, vaan myös haetaan sitä muistista ja saadaan siten käsitys oman osaamisen tasosta. "

Tämä artikkeli innoitti minua tekemään jonkinmoista aikajanaa, jossa tutkailen opiskelutekniikkani kehittymistä vuodesta 2012 tähän vuoteen 2015. Heräsin oman opiskelutekniikan arvioimiseen aivan liian myöhään ja suosittelenkin kaikkia tutkailemaan omaa opiskelutekniikkaansa ja kokeilemaan erilaisia tapoja, joilla se tieto sinne kestomuistiin tarttuisi ja sieltä sen myös helposti erinäisissä yhteyksissä löytäisi.

Muistiinpanojen evoluutio, 2012 & 2014

Opiskelutekniikka-aikajanani:

2012

- Laskin pääsykokeen vaativuuteen nähden aivan liian vähän ja liian helppoja kemian ja fysiikan tehtäviä.

- Kirjoitin biologian lukion kurssikirjoista muistiinpanot, jotka olivat suoria lainauksia kurssikirjoista.

Opiskelumateriaalit: Oulun Kesäyliopiston järjestämän halvan valmennuskurssin materiaalit

Tulos: Pääsykoepisteitä sain niin vähän, etten edes niitä muista..

2013

+ Laskin paljon enemmän kemiaa ja fysiikkaa ja laskemisesta tuli rutiini, joka kesti koko kevään.

+ Keskityin enemmän biologian opiskeluun, sillä huomasin, ettei biologian osaamiseni ollut lähelläkään vaadittua tasoa. Tein paljon biologian tehtäviä niin, että pyrin kirjoittamaan asiat omin sanoin ja yhdistelemään aiemmin tekemistäni muistiinpanoista kokonaisuuksia, jotka vastasivat tehtävän kysymykseen.

- Aineistotehtäviä en harjoitellut juuri lainkaan ja aineisto koituikin kohtalokseni pääsykokeessa.

Opiskelumateriaalit: Epionen itseopiskelumateriaalit 2012, vanhat lukiokirjat

Tulos: Raja jäi ylittämättä vajaalla viidellä suhteellisella pisteellä.

2014

+ Peruslaskujen loputtua laskin "vaativampia" yo-koetehtäviä.

+ Vihdoin ymmärsin tehdä myös vanhoja pääsykokeita, jotta pääsykoetehtävien luonne tulisi tutuksi. Pääsykokeita tehdessä harjoittelin myös ajankäyttöä.

- Laskin vähemmän kemiaa ja fysiikkaa, sillä materiaalit loppuivat kesken.

-  Opiskelin kotona.

Opiskelumateriaalit: Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit 2013, vanhat yo-kokeet, lukiokirjat

Tulos: Raja jäi tällä kertaa vähän yli kahden suhteellisen pisteen päähän.

2015

+ Olen varautunut kevään pääsykoeopiskeluun suurella määrällä kemian ja fysiikan tehtäviä.

+ Valmennuskurssin ansiosta pääsen testaamaan osaamistani kurssikokeissa sekä pistokokeissa.

+ Valmennuskurssi rytmittää opiskelua ja irroittaa minut säännöllisesti omasta opiskelunurkastani.

+ Itseopiskelumateriaalini sisältävät aineistopohjaisia tehtäväpaketteja, joita teen koko kevään ajan.

+ Myin vanhat lukiokirjani sekä itseopiskelumateriaalini eteenpäin, jotten sortuisi vanhojen asioiden turhaan kertaamiseen ja ajan hukkaamiseen.

Opiskelumateriaalit: Huippuvalmennuksen valmennuskurssi, Eximian itseopiskelumateriaalit 2014, vanhat yo-kokeet

Tulos: Reilusti rajat ylittäen lääkikseen!

Oho, tässähän tuli samalla kerrottua minun koko pääsykoeopiskeluni historia:) Olipas näppärää! Opiskelutekniikkatutkailu jatkukoon.