I can do it!

Ihanaa ja aurinkoista kevättä! Auringosta ja lämmöstähän onkin oikein kiva nauttia näin ikkunan takaa, hieman nuhaisena ja opiskeluntäyteisin päivin. Onneksi pääsykokeet ovat jo kuukauden päästä ohi ja nämä pääsykoelukutoukat pääsevät nautiskelemaan siitä, mistä Oulun haalariväki on nauttinut jo muutamia päiviä, keväästä. Oulussahan opiskelijoiden wappuriennot kestävät sen päälle viikon, mutta olen itse jo lähes tottunut siihen, etten voi osallistua kuin pariin, tänä vuonna vain yhteen wappurientoon. Onneksi olen kokenut myös päivien pituisen wapun pari vuotta taaksepäin ja toivottavasti perinteisiä päiviä kestäviä opiskeluwappuja on vielä ainakin pari edessä. Korvaisi tämän pienoisen harmistuksen täältä opiskelukirjojen ääreltä. Opiskelijaelämää odotellessa:)

lukiosta asti minua uljaasti palvellut, kulahtanut ja kulunut kynäni lopetti toimintansa,
mutta onneksi seuraaja on jo kovasti tehtävien kimpussa, parrain kynä!
(huomaa päivieni ilo, kuvaan kyniäni)

lihattomana lokakuuna jäi seitanpihvit kokeilematta, nyt on asia korjattu!

Valmennuskurssin kurssikerrathan ovat lisääntyneet jo maaliskuussa ja nyt on noita kurssikokeitakin alkanut olemaan tiuhempaan. Itseasiassa 3/4 on jo suoritettu. Pidin kolmannesta välikokeesta aikalailla ja se tuntuikin menevän suht hyvin. Tuloksia siitä siis odotellessa. Toinen välikoe meille on jo palautettu ja tämäkin koe meni odotettua paremmin. Taisin jossakin blogitekstissä jo päivitellä sitä, miten itseä ärsyttikään nuo koetehtävissä olleet virheet ja niiden takia menetetyt pisteet. Lisäksi menetin pisteitä käsialani vuoksi, C:t ja O:t menevät kuulemma sekaisin, oivoi:D Noh, tästä huolimatta sain meidän kurssin toiseksi parhaat pisteet ja neljänneksi parhaat pisteet, jos verrataan myös toisen lyhyemmän kurssin kaikkiin pistemääriin. Kokonaispisteitä ahmin sen 79,33 ja parempia pisteitä olivat omalta kurssiltani jollakin 90,1, toiselta kurssilta 79,5 ja 81,5. Uskon pystyväni parempaan, joten saapa nähdä miten tuo kolmas koe loppujen lopuksi meni;) Mutta ihan vertailuna, fysiikan koeosuudesta sain tässä toisessa välikokeessa pisteitä 33p / 44p, kemian koeosuudesta 17p / 30p ja biologian koeosuudesta 29,33p / 44p. Parannusta edellisiin koepisteisiin verrattuna tuli siis fysiikassa ja hippusen myös biologiassa, kemia meni oletettavasti huonommin. Kemiassa tosin pisteitä verotti se, ettei kukaan saanut tästä virheellisestä tehtävästä pisteitä kuin 1 tai 2, vaikka 5 pistettä olisi ollut tarjolla siinä tapauksessa, että tehtävänannossa oltaisiin muistettu kertoa parikin arvoa. Kaikenkaikkiaan siis melko tyytyväinen, vaikkakin 70 pintaan olevia pistemääriä oli kursseilla yhteensä useampia ja prosentuaalisestihan näiltäkin kursseilta vain sen muutama luultavasti pääsee sisään. Eli vaikka täällä kärkikahinoissa ollaan, ei se takaa yhtään mitään. Ainoana varmana läpipääsijänä pidän tuota erästä, joka neroili noinkin korkeat pistemäärät kuin 90,1, jossa on jo aikamoinen kaula meihin 80 pisteen pinnassa oleviin. Kolmannen välikokeen tuloksia odotellessa!

pidemmällä kuin eilen:)

Eräänä opiskelupäivänä istuskelin tyypilliseen tapaani omassa opiskelunurkassani laskien tiuhaan tahtiin fysiikan tehtäviä, kunnes postiluukusta tipahti päivän posti. Ihan normaalisti lähdin tarkistamaan olisiko Lidlillä taas hyviä tarjouksia ja onko Rauhan Tervehdys taas ilahduttamassa paperinkeräyslootaamme. Ilmaisjakelujen ja mainosten välistä tipahtikin yllättäen kortti! Ajattelin, että ompas myöhäinen syntymäpäiväkortti, taikka hieman aikainen syntymäpäiväkortti myös tuolle miekkoselle. Kunhan ihmetykseltäni pääsin korttia lukemaan taisimpa hieman ilahtua! Joku oli lähettänyt minulle pääsykoetsemppikortin! Korttiin oli kirjoitettuna lainaus täältä minun blogistani: #20.5.reilustirajatylittäenlääkikseen. Vähänkö hauska! Eräs asia kumminkin kummastutti. Kortissa ei lukenut, että keneltä se oli! Tyypillisesti mielikuvitukseni laukkaili jo vaikka ja missä. Tutkailin, että mitä ihmettä, kortissa oli kuitenkin postimerkki ja oikea osoitteeni, nimeni ja kaikkea. Mutta kuitenkin selvä viittaus blogiini? Ensimmäisenä rupesin foliohattuilemaan ja mietin, onko blogini vuotanut identiteettini vahingossa nettiin, vaikka olen kovasti yrittänyt henkilöllisyyttäni piilotella:D Lopulta rauhottelin itseäni, että eihän nyt sentäs. Ihmettelin kuitenkin, miksi joku tuttuni lähettäisi kortin ihan postin kautta. Mutta sittenhän tajusinkin, tuon ihmettelyn seurauksena, että kyllähän minulla onkin tällainen aivan erityinen ystävä, joka tykkää yllättää näinkin kivasti ja salaperäisesti jopa postimerkin kanssa ja nimettömänä pysytellen<3 Ja kyllähän tämäkin mysteeri selvisi, kun kysäisin vain, että hei satuitko lähettämään mulle postia. Hehheh! Näin tsemppaavat ystävät ovat kyllä aivan ihania ja tärkeitä! Vaatii ystäviltä kyllä todella paljon kärsivällisyyttä katsella tällaista lukutoukkailua keväästä toiseen, jolloin aikaa ystäville ja tekemisille on vaikea löytää. Kiitos kärsivällisyydestä ja tsempeistä sinä blogiani lukeva ystävä<3

I CAN DO IT!

TATATATAA

Jos viime viikolla pohdiskelin sitä, miten ihmeessä pystyn pitelemään käpälöitäni erossa kirjoista sekä laskimesta niin tänä viikonloppuna kirjojen läsnäolosta ei aiheudu kyllä minkäänlaisia mielihaluja tarttua kiinni jos mihinkään atomiorbitaaliin taikka immunoglobuliiniin. Ei niin minkäänlaisia. Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi periaatteessa juuri toivotulla tavalla eli lukemista ja laskemista kyllä riitti ja opiskeltavaa tuntui ilmestyvän pitkin viikkoa vain lisää ja lisää. Tämä nyt lähinnä johtui valmennuskurssilta tulleista kotitehtävistä ja lisätehtävistä. Viikolla tulikin laskettua fysiikan ja kemian tehtäviä kumpaakin 26kpl, kirjoiteltua biologian tehtäviä kahdesta eri biologian aineistosta, tehtyä aivan liikaa biologian monivalintatehtäviä, tehtyä näitä ihan normaalejakin biologian tehtäviä sekä käytyä myös biologian kurssilla vähän ihmettelemässä. Aivan liian paljon biologiaa! Olenko jo maininnut miten biologian opiskelu tuppaa olemaan minulle sitä kaikista työläintä ja väsyttävintä kun tykkäisin vain laskeskella ja laskeskella.. Mutta onneksi voin suhteellisen tyytyväisenä myös todeta, että selviydyin ensimmäisestä opiskeluviikosta ja tehtävämääristä jokseenkin kunnialla! Tulenkin siis tyytyväisenä lepäämään tulevan viikonlopun ja lepuuttamaan aivojani muiden tekemisten parissa! Huhhuh!

Tällä viikolla oli tosiaan valmennuskurssin biologian kurssikerta ja saatiin jo takaisin ensimmäisen kurssikokeen biologian osuudet! Nyt sitten pitäisi kait pohdiskella, että mitähän tästä pistetuloksestani voikaan päätellä joko minun osaamisestani taikka kokeen vaikeustasosta:D Tällä hetkellä en varmaankaan kyllä kykene minkäänlaiseen analyyttiseen pohdiskeluun, sillä aivoni taisivat juuri tähdätä viikonlopun lepoasentoon. Mutta kerrottakoon nyt siis kuitenkin että pisteitä sain 28,5p / 45p. Vertailun vuoksi opettaja kertoi kaikkien kurssilaisten pistemäärien keskiarvon olleen 11,6p / 45p. Tässä mielessä olenkin tulokseeni erittäin tyytyväinen:) Pikaisella katsauksella tehtävät menivät suurimmaksi osaksi niin hyvin, ettei monissa tehtävissä täysistä pisteistä paljoa uupunut. Kompastuskiviksi oli kuitenkin minullakin muodostuneet juurikin nuo ah niin ihanat ja rakastetut monivalintatehtävät, joista vetaisinkin komiat 0p / 10p:) Väärästä vastauksesta sai siis saman verran miinuspisteitä kuin olisi saanut oikein menneestä. Miinusta tuli myös vastaamattomista vaihtoehdosta ja tehtävissä oli monesti myös x määrä oikeita vastauksia. Jesh. Mutta tässäkin lohdutuksen sanana opettaja kertoi vain kahden ihmisen saaneen edes paria pistettä. Että eipä tuo monivalintojen pieleen meneminen itseä niin kauhiasti harmita. Monivalintatehtävistä ei pääsykokeessakaan moni saa hirmupisteitä kahmittua ja eipä noita monivalintatehtäviä voi harjoitella oikein muuten kuin tekemällä vaan niitä ihan tavallisia biologian tehtäviä tiedon kartuttamiseksi sekä lukemalla aina errittäin tarkasti monivalintatehtävien jokikisen sanan. Siinäpä se.

opettajan punakynä innostunut

Varoitus, tämä tekstikappale saattaa sisältää perättäisiä sanoja sekä perättäisten sanojen muodostamia rivejä, joiden väleistä saattaa olla aistittavissa lievää leuhkimista. Ei vaan, se ei ole nyt aivan tarkoitukseni. Haluaisin nyt vain vähän ilmaista tunteitani koskien paria tapahtumaa, jotka ovat kumpikin tapahtuneet valmennuskurssin kurssikerroilla. TATATATAA kuulostaapa dramaattiselta. Kun osallistuin ensimmäistä kertaa fysiikan kurssille huomasin, että kurssia pitävä opettaja oli minulle jo aikaisemmin tuttu ja olen laskenut hänen antamiaan tehtäviä paljon aikaisemminkin. Hän jopa muisti "persoonallisen" käsialani. Kun hän sitten palautti pistokoettani, hän päätti kertoilla ääneen, kuinka ihmettelee miten en ole jo lääkiksessä hyvän laskurutiinini ansiosta, sillä pistokoekin oli mennyt ihan hyvin. Noh, vastasin hämmentyneenä äkkiseltään jotain tyyliin "senku tietäs eh heh heh". Ja sitten tämä toinen tapaus TATATATAA tapahtui siis biologian kurssilla sen jälkeen, kun oltiin saatu biologian koepaperit takaisin. Jäin tunnin jälkeen kyselemään opettajalta jotain asiaa liittyen triglyseridien imeytymiseen maitiaissuoniin ja sitten biologian opettaja päättikin kehaista, että jos minun kemian ja fysiikan osaamiseni on lähelläkään minun biologian osaamistani niin tulen pääsemään "viuh vaan" lääkikseen. Olin varmaan taas silleen "eh heh" vaikka jälkeenpäin ajattelin, että olisipa pitänyt leuhkasti kehuskella sillä, kuinka biologia on minulle se heikoista heikoin lenkki:D Ja taas, ei vaineskaan. Mutta pointti näissä esimerkeissä nyt oli se että voihan huoh! En ole kehdannut heille juuri kertoilla että satun olemaan tällainen ikuinen hakija ja jostain kumman syystä ne aapistien ovet eivät minulle vaan aukea, vaikka olen jo parina vuonna kuunnellut samoja luuloja ja niihin melkein jopa itsekin uskonut! Että kiitosta vaan kun alleviivaatte näin osaamistani, joka ei ainakaan vielä ole sen kummempi kuin viimekään vuonna, kun pisteitä pääsykokeessa jäi uupumaan aivan liian monta:) Tämän leuhkimiskappaleen voinkin päättää viime kesänä päähäni iskostuneisiin tuttavani ihmetteleviin sanoihin "Mitäääh, miten et vieläkään päässy vaikka luit ihan sikana?!?". Jaa a.

Voi kauhia, nyt täytyy hypätä asiasta kukkaruukkuun ja kukkaruukusta johonkin mitä nyt kukkaruukkujenne lähettyvillä sijaitseekaan. Kuten jo viime postauksessani mainostinkin, olen tosiaan päättänyt tänä keväänä keskittyä yhä enemmän myös fyysiseen kuntoon näin niinkuin osana opiskelutekniikkaa. Tätä olen toteuttanut tällä viikolla erään intterneetistä löydetyn ja kännykkään ladatun apsin avulla. Apsi on tällainen kuin 7 Minute Workout Challenge, jossa nimestäkin päätellen on siis tarkoitus haastaa itseään kuntoilemaan päivittäin seitsemän minuuttia annetun ohjelman liikkein. Inspiraatio haasteeseen löytyi tällaisen artikkelin kautta. Ollaan nyt siis suoritettu näitä seitsemänminuuttisia tässä joka ilta ja täytyy sanoa, että on ihan kiva huomata kuinka liikkeet helpottuu, toistomäärät kasvaa ja ollaan jo hieman säädetty tuota seitsemää minuuttia vähän pidemmäksikin. Kivana pikku bonarina tuossa apsissa on kaikenmaailman elämiä ja haasteita sekä uusia reenejä, jotka aukeavat kunhan on tietyn aikaa kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Erittäin koukuttavaa siis!

mihinkään mitenkään liittymättä leivoin eräänä päivänä raejuustoleipiä

Nyt kiiruhdan viikonlopun viettoon, sillä viikonlopuksi on tullut sovittua jos jonkinmoista menoa! Saapahan muuta ajateltavaa, jotta ensiviikolla jaksaa taas puurtaa!

Raskas opiskelu vaatii rankat huvit

No nyt on työt taputeltu! Taputtelin viimeisen vuoron jo tuossa sunnuntaina ja nyt tässä alkoikin sitten tämä minun ns. "lukuvapaaviikko", joka ei tähän mennessä ole ollut kovin menestyksekäs, sillä olen aukonut muutamaakin kirjaa sekä kansiota. Tiesin päätökseni opiskelemattomuudesta olevan jo alkujaan itsensä huijausta, sillä tunnen itseni liiankin hyvin:) Ja ehkä kansion sai aukenemaan myös tuo eilen pidetty valmennuskurssin ensimmäinen kurssikoe. Olen tähän mennessä lukenut syksyn ja talven aikana lähinnä fysiikkaa ja kemiaa eli laskenut jo muutaman sadan verran laskuja. Vastapainoksi en taas ole bilsaan päin silmääni räpäyttänytkään ja tämän takia oli hieman pakko palauttaa bilsan asioita mieleen edes jollakin tasolla ennen koetta. Ehdin lueskella vanhoja tehtävämuistiinpanojani jonkin verran, melkein ihmisbiologian loppupuoliskolle. Jotenkin noiden muistiinpanojen lueskelu oli vain niin kauhean tympäisevää ja saatoinkin ottaa parit päikkärit aina muutaman muistiinpanosivun välein. En vain jaksa saman jankkausta ja saman vanhan lukemista uudelleen ja uudelleen.. Enkä aio kyseisellä tavalla tulevaisuudessa juuri opiskellakaan, mutta täytyy myöntää, että muistiinpanojen kertaaminen palautti hyvin mieleen muutamat asiat, joita sitten kokeessakin kyseltiin. Nyt tämä "lukuvapaaviikko" tulee vielä jatkumaan valmennuskurssilta tekemättä jääneiden kotitehtävien parissa, mutta aion oikeasti oikeasti olla lukematta ainakin lauantain ja sunnuntain. Tämä on lupaus!

Tuosta valmennuskeskuksen kurssikokeesta voisin hieman myös kertoilla. Poikaystäväni ehtikin jo ihmetellä, miten ihmeessä meillä on jo näin aikasin koe, vain muutaman kurssikerran jälkeen. Itsehän en edes tällaista ajatellut saati nähnyt minkäänlaisena ongelmana. Tietysti itsellänihän on jo melkoisen hyvät pohjat, minkä takia pidin vain erittäin hyvänä, että pääsen jo tässä vaiheessa testaamaan osaamistani ja muistuttelemaan mieleen koetilannetta ja sitä, ettei tehtävien vastauksia voi heti tarkistella kirjan takasivuilta. Toisaalta huomasin, ettei läheskään kaikki kurssilaiset olleet osallistumassa kokeeseen. Hieman harmitti heidän puolestaan, sillä pitäisin kuitenkin tärkeänä käydä edes katsomassa koepaperit läpi ja tehdä niin paljon tehtäviä kuin suinkin voi ja osaa. Moni kurssilainen ei ole vielä edes käynyt kaikkia pääsykokeen vaatimia lukiokursseja itsenäisesti tai lukion puolella, mutta tässä kokeessa ei sattunutkaan olemaan yhtään tehtävää esimerkiksi fysiikan loppupään kursseista. Mutta tätähän kokeen missanneet eivät tietäneet. Itse pidin koetta suht hyvänä pääsykoemaisena ainakin tehtävämäärältään. Osa tehtävistä meni hyvin teorialtaan vähän lukio-oppimäärää pidemmälle kuitenkin niin, että tehtävänannossa oli esitetty teoria ja laskuun tarvittava kaava. Tällaisia tehtäviä toivoinkin kokeessa olevan, sillä viime pääsykokeen vaikea kemian tehtävä jäi ratkaisematta, koska en vain päässyt tarttumaan yhtäkkiseen uuteen teoriaan ja laskussa käytettävään outoon kaavaan. Kokeessa oli kuitenkin mielestäni ehkä liian vähän monivalintatehtäviä, jotka ovat pääsykokeissa yleensä ne haastavimmat. Eikä kokeessa ollut aineistoa, ei edes lyhyttä aineistoa johonkin tehtävään liittyen. Tämän tyyppisiä tehtäviä toivoisin tuleviin kurssikokeisiin lisää. Muuten koe meni mielestäni suhteellisen hyvin, sain kaikki tehtävät tehtyä annetussa ajassa ja aikaa jäi jopa tarkisteluun ja vastausten viilaukseen. Tämä tosin sai jo vähän epäilemään, olivatko kokeen tehtävät sittenkin liian helppoja vai oliko niitä sittenkin liian vähän. No, tehtävien helppouteen saan varmasti vastausta sitten, kun kokeet tulevat tarkistettuina takaisin. Toivon kuitenkin, etten saa kokeesta kovin hyviä pistemääriä, sillä muuten en usko kurssikokeen vastaavan vaatimukseltaan pääsykoetta juurikaan.. Tai en tiedä, mitähän tässä nyt pitäisi toivoa! Sitäkö, että olen saanut paljon pisteitä ja osannut tehtävät, vai sitä, että olisin saanut ehkä vähän yli puolet pisteistä, jolloin kurssikoe ehkä vastaisi paremmin pääsykoetta ja realistista olisi ennemmin se, ettei voi saada lähellekään täysiä pisteitä vaan vähän yli puolet riittäisi hyvin tässä vaiheessa kevättä. Ja mistä tiedän oliko koe oikeasti liian helppo, mutta olin itse niin huono, etten osannut tehtävistä kuin puolet, vai että olin suht hyvä, mutta koe oli vaativuudeltaan pääsykokeeseen verrattava ja siksi vähäinen pistemäärä?! Pitikin alkaa pohdiskelemaan!

Olen tässä myös mietiskellyt, että mitähän kaikkea haluan tänne blogiini kirjoitella ja kertoilla. Esimerkiksi viime viikolla tuli harrasteltua kaikenlaista työpäivien päätteeksi. Nämä harrasteet eivät sinällään liity lääkiksen pääsykokeeseen tai pääsykokeeseen opiskeluun, mutta aion niistä silti tänne blogiini aina väliin kirjoitella tai laitella jotain kuveja! Ihan vain siksi koska voin. Ja ehkä myös siksi, että päähäni on iskostunut ajatus, että tänä vuonna vapaa-aika ja vapaa-ajan harrastukset ovat osa pääsykoeopiskeluprosessiani. Aion siis myös pitää huolta henkisestä jaksamisestani niin, että keskityn välillä harrasteisiin, jotka saavat ajatukseni hetkeksi pois vasomotorisesta keskuksesta ja antidiureettisesta hormonista. Näitä itselleni tärkeitä harrasteita, joista nautin kovasti, ovatkin tässä lähiaikoina olleet mm. kokkailu, kutominen ja lenkkeily. Olen innostunut kokkailusta ja uusien reseptien kokeilusta ihan uudella tavalla tässä vuoden aikana. Erityistä potkua kokkailuun antoi lihaton lokakuumme, jolloin kokkailimme itsellemme uusia ja tuntemattomia kasvisruokia. Lihaton oli meille seikkailu, jossa avoimin mielin kokeilimme erilaisia ruoka-aineita ja pyrimme löytämään uudenlaisia ruokia, joita voisimme myös jatkossa kokkailla lihattoman loputtuakin. Lokakuun jälkeen makaronilaatikon, jauhelihakastikkeen ja kanakastikkeen rinnalle ovatkin vakiintuneet mm. kasvislasagne soijarouheesta ja kasvisbolognese.

työporukalle leivottu läksiäiskakku, banaania ja puolukkaa

Kutomista olen harrastanut oikeastaan aina, ajoittain suuremmalla innolla ja ajoittain vähemmällä. Varsinkin syksyllä kädet alkavat syyhyillä puikkojen varteen ja kaikenlaisten neuleiden fiilis valtaa mielen! Tämän takia minulla onkin usein monta lankaa yhtä aikaa kädessä ja harvat neuleet valmistuu ripeään tahtiin. Tällä hetkellä olen tekemässä pöllölapasia sekä tapletille suojapussia. Eräänä päivänä vähän googlailin myös neulepannan mallia sekä poikaystävälleni juoksukauluria.. Ja sitten on tosiaan vielä tämä juoksemisharrastus! Juoksemisen aloitin aktiivisesti tuossa noin vuosi sitten. Poikaystäväni on harrastanut juoksemista jo vuosia ja hän lupautui ottamaan minutkin messiin hölkyttelemään. Nykyään ei onneksi tarvitse enää hölkätä samaan etanatahtiin kuin alkuaikoina, sillä nopeutta on tullut jo sen verran lisää, että lenkki tuntuu jopa lenkiltä jo poikaystävänikin mielestä. Kesällä lenkillä tuli käytyä kolmeenkin kertaan viikossa. Töiden alettua todenteolla ja varsinkin nyt lumisemmilla keleillä ei ole enää tullut juostua niin paljoa, pariin kertaan kuukaudessa kuitenkin, mutta nyt aion ryhdistäytyä! Tavoitteena olisi käydä vähintään kerran viikossa lenkillä ja mietittiin poikaystävän kanssa jo ajallistakin tavoitetta esimerkiksi viiden kilometrin matkalle. Tykätään juosta tällaisia lyhyitä reissuja nopeempaan tahtiin ennemmin kuin pidempiä lenkkejä, sillä lenkkiin tuhlattavaa aikaa on muutenkin vaikea joskus löytää ja kymmenen kilometrin lenkki lohkaisisi jo aikamoisen ajan poikaystävänikin niukasta vapaa-ajasta työpäivän jälkeen.

 

prässäilyä, päättelyä ja peukaloa vailla oleva pöllö

Joten näistäpä harrasteistani saattaa myös kuulua tässä kevään aikana! Opiskelut tietenkin etusijalla, mutta mielen virkeyden vuoksi harrasteet tärkeänä osana opiskelutekniikkaa!