I can do it!

Ihanaa ja aurinkoista kevättä! Auringosta ja lämmöstähän onkin oikein kiva nauttia näin ikkunan takaa, hieman nuhaisena ja opiskeluntäyteisin päivin. Onneksi pääsykokeet ovat jo kuukauden päästä ohi ja nämä pääsykoelukutoukat pääsevät nautiskelemaan siitä, mistä Oulun haalariväki on nauttinut jo muutamia päiviä, keväästä. Oulussahan opiskelijoiden wappuriennot kestävät sen päälle viikon, mutta olen itse jo lähes tottunut siihen, etten voi osallistua kuin pariin, tänä vuonna vain yhteen wappurientoon. Onneksi olen kokenut myös päivien pituisen wapun pari vuotta taaksepäin ja toivottavasti perinteisiä päiviä kestäviä opiskeluwappuja on vielä ainakin pari edessä. Korvaisi tämän pienoisen harmistuksen täältä opiskelukirjojen ääreltä. Opiskelijaelämää odotellessa:)

lukiosta asti minua uljaasti palvellut, kulahtanut ja kulunut kynäni lopetti toimintansa,
mutta onneksi seuraaja on jo kovasti tehtävien kimpussa, parrain kynä!
(huomaa päivieni ilo, kuvaan kyniäni)

lihattomana lokakuuna jäi seitanpihvit kokeilematta, nyt on asia korjattu!

Valmennuskurssin kurssikerrathan ovat lisääntyneet jo maaliskuussa ja nyt on noita kurssikokeitakin alkanut olemaan tiuhempaan. Itseasiassa 3/4 on jo suoritettu. Pidin kolmannesta välikokeesta aikalailla ja se tuntuikin menevän suht hyvin. Tuloksia siitä siis odotellessa. Toinen välikoe meille on jo palautettu ja tämäkin koe meni odotettua paremmin. Taisin jossakin blogitekstissä jo päivitellä sitä, miten itseä ärsyttikään nuo koetehtävissä olleet virheet ja niiden takia menetetyt pisteet. Lisäksi menetin pisteitä käsialani vuoksi, C:t ja O:t menevät kuulemma sekaisin, oivoi:D Noh, tästä huolimatta sain meidän kurssin toiseksi parhaat pisteet ja neljänneksi parhaat pisteet, jos verrataan myös toisen lyhyemmän kurssin kaikkiin pistemääriin. Kokonaispisteitä ahmin sen 79,33 ja parempia pisteitä olivat omalta kurssiltani jollakin 90,1, toiselta kurssilta 79,5 ja 81,5. Uskon pystyväni parempaan, joten saapa nähdä miten tuo kolmas koe loppujen lopuksi meni;) Mutta ihan vertailuna, fysiikan koeosuudesta sain tässä toisessa välikokeessa pisteitä 33p / 44p, kemian koeosuudesta 17p / 30p ja biologian koeosuudesta 29,33p / 44p. Parannusta edellisiin koepisteisiin verrattuna tuli siis fysiikassa ja hippusen myös biologiassa, kemia meni oletettavasti huonommin. Kemiassa tosin pisteitä verotti se, ettei kukaan saanut tästä virheellisestä tehtävästä pisteitä kuin 1 tai 2, vaikka 5 pistettä olisi ollut tarjolla siinä tapauksessa, että tehtävänannossa oltaisiin muistettu kertoa parikin arvoa. Kaikenkaikkiaan siis melko tyytyväinen, vaikkakin 70 pintaan olevia pistemääriä oli kursseilla yhteensä useampia ja prosentuaalisestihan näiltäkin kursseilta vain sen muutama luultavasti pääsee sisään. Eli vaikka täällä kärkikahinoissa ollaan, ei se takaa yhtään mitään. Ainoana varmana läpipääsijänä pidän tuota erästä, joka neroili noinkin korkeat pistemäärät kuin 90,1, jossa on jo aikamoinen kaula meihin 80 pisteen pinnassa oleviin. Kolmannen välikokeen tuloksia odotellessa!

pidemmällä kuin eilen:)

Eräänä opiskelupäivänä istuskelin tyypilliseen tapaani omassa opiskelunurkassani laskien tiuhaan tahtiin fysiikan tehtäviä, kunnes postiluukusta tipahti päivän posti. Ihan normaalisti lähdin tarkistamaan olisiko Lidlillä taas hyviä tarjouksia ja onko Rauhan Tervehdys taas ilahduttamassa paperinkeräyslootaamme. Ilmaisjakelujen ja mainosten välistä tipahtikin yllättäen kortti! Ajattelin, että ompas myöhäinen syntymäpäiväkortti, taikka hieman aikainen syntymäpäiväkortti myös tuolle miekkoselle. Kunhan ihmetykseltäni pääsin korttia lukemaan taisimpa hieman ilahtua! Joku oli lähettänyt minulle pääsykoetsemppikortin! Korttiin oli kirjoitettuna lainaus täältä minun blogistani: #20.5.reilustirajatylittäenlääkikseen. Vähänkö hauska! Eräs asia kumminkin kummastutti. Kortissa ei lukenut, että keneltä se oli! Tyypillisesti mielikuvitukseni laukkaili jo vaikka ja missä. Tutkailin, että mitä ihmettä, kortissa oli kuitenkin postimerkki ja oikea osoitteeni, nimeni ja kaikkea. Mutta kuitenkin selvä viittaus blogiini? Ensimmäisenä rupesin foliohattuilemaan ja mietin, onko blogini vuotanut identiteettini vahingossa nettiin, vaikka olen kovasti yrittänyt henkilöllisyyttäni piilotella:D Lopulta rauhottelin itseäni, että eihän nyt sentäs. Ihmettelin kuitenkin, miksi joku tuttuni lähettäisi kortin ihan postin kautta. Mutta sittenhän tajusinkin, tuon ihmettelyn seurauksena, että kyllähän minulla onkin tällainen aivan erityinen ystävä, joka tykkää yllättää näinkin kivasti ja salaperäisesti jopa postimerkin kanssa ja nimettömänä pysytellen<3 Ja kyllähän tämäkin mysteeri selvisi, kun kysäisin vain, että hei satuitko lähettämään mulle postia. Hehheh! Näin tsemppaavat ystävät ovat kyllä aivan ihania ja tärkeitä! Vaatii ystäviltä kyllä todella paljon kärsivällisyyttä katsella tällaista lukutoukkailua keväästä toiseen, jolloin aikaa ystäville ja tekemisille on vaikea löytää. Kiitos kärsivällisyydestä ja tsempeistä sinä blogiani lukeva ystävä<3

I CAN DO IT!

Arvostelussa: minäitse & itseopiskelumateriaalit

Heippahei, tulin vain nopeasti kertoilemaan lyhyet opiskelukuulumiset sekä ilmoittamaan hieman tulevasta blogikirjoituksestani. Tästä blogipäivityksestä tulee tällainen lyhyt sepostus vain, sillä innostuin seuraavan blogipäivitykseni ajatuksesta niin paljon, että olen kirjoitellut tuota päivitystä jo monena yönä unissanikin ja suunnitellut jo kaikenmaailman väliotsikot ja taulukotkin unissani valmiiksi. Siispä siis, ajattelin kirjoittaa, jos ketään nyt tällainen edes kiinnostaa, hieman arvostelua eri valmennuskirjasarjoista ja tehdä hieman vertailuja kirjasarjojen kesken. Omasta näkövinkkelistä tietenkin. Ärsyynnyin nimittäin tässä eräänä kauniina opiskelupäivänä  nykyisten itseopiskelumateriaalieni virheiden määrään ja kävin antamassa heidän facebook-sivullaan hieman kiukkupalautetta asiasta. Noh, siinä sitten eteenpäin laskiessa ja rauhoittuessa rupesin muistelemaan, että minkäslaisia itseopiskelumateriaaleja sitä onkaan tullut tässä vuosien varrella laskettua ja tajusinkin yhtäkkiä, että olenhan minä omistanut ja kolunnut läpi jopa viiden eri valmennuskurssin itseopiskelumateriaalit. Siispä seuraavassa blogikirjoituksessa vertailenkin näitä materiaaleja ja kerron oman mielipiteeni materiaalien hyvistä ja huonoista puolista. Harmi, että tämä arvostelu tulee vasta tässä vaiheessa kevättä (tosin nyt vasta olen perillä nykyisten itseopiskelumateriaalieni tasosta), mutta josko tuosta tulevasta arvostelusta olisi jollekin jotain apua:) Onkohan tämä nyt ihan urpo idea?

Ja sitten niitä kuulumisia! Kiirettä on ja ihan hyvä niin, lukusuunnitelma on kuitenkin pitänyt ja siitä täytyy olla tyytyväinen. Viime viikolla tapahtui tämä jokavuotinen ja jo perinteeksi muodostunut pieni masennuskohtaus, jonka seurauksena piti jälleen muistutella itselleni erästä tärkeää asiaa, joka tuntuu aina vain unohtuvat ja aiheuttavan turhaa masentelua. Kaikkihan alkoi taas siitä, kun istahdin valmennuskurssille pitkän ja laskujen täyteisen kotiopiskelupäivän jälkeen ja meille jaettiin valmennuskurssin kurssikokeen fysiikan osuudet. Opettaja ei ollut ehtinyt tarkistaa viimeisen tehtävän viimeisiä kohtia, mutta saimme vilkaista muiden tehtävien pistemääriä. Ihan neutraalina selasin läpi lähes täysiä ja muutamaa täyttäkin pistemäärää ja olin vain että jaha, noniin, ihan kiva. Sitten aloimmekin laskeskelemaan vanhoja pääsykoetehtäviä sekä vanhoja YO-koetehtäviä ja kappas, heti kolmannessa tehtävässä itsellä alkoi tökkiä ja pahasti enkä vain pystynyt keskittymään. Terveellä luonteellanihan sitten ärsyynnyin itseeni, miksi olenkin näin huono ja pölijä etten osaa tällaista yksinkertaistakaan pääsykoetehtävää ratkaista. Siirryin seuraavaan ja taas seuraavaan tehtävään ja lopulta luovutin ja päätin, ettei laskeminen enää niin myöhään vain onnistu ja läksin kotia lepäilemään. Mitäpä sitä turhaan tappelemaan tehtävien sekä itsensä kanssa. Siinä samalla tuli sitten tietenkin myös unohdettua se ihan jees hyvä menestyminen itse fysiikan kokeessa, mutta sehän ei tietenkään ollut sillä hetkellä tärkeää. Koko loppuilta meni sitten vähän masennellen. Seuraavana päivänä kiukkuyöunien jälkeen hieman piristyneenä sitä jälleen muisteli, kuinka viime vuonna oli oivaltanut erään tärkeän seikan: ei lääkiksenkään pääsykokeessa tarvitse osata kaikkea. Tämä tuppaa kyllä unohtumaan liian usein ja masennus iskee heti, jos yksikin tehtävä ei ratkea heti vaan vasta vastausta kurkkiessa. Sehän tosiaan riittää, että osaa kokeesta suurimman osan. Ei lääkikseen pääseminen edellytä kaikkitietävyyttä. Pienenä perfektionistina tämäkin pitäisi nyt jälleen hyväksyä:)

tällainen maisema kotimatkalla valmennuskurssilta saa opiskelukiukunkin laantumaan, kevät tulee<3

Ps. en mää ihan kokoajan kiukkua... :D

Tiukkaa opiskelua!

No nyt ovat opiskelut alkaneet sitten todenteolla. Ja kyllähän sen heti huomaa siittäkin, etten ole ehtinyt kautta jaksanut päivitellä blogiakaan kahteen viikkoon. Olen tainnut jo mainitakin, että sitten Amsterdamin reissun valmennuskurssini kurssikertoja on alkanut olemaan sen kolme kappaletta viikkoon. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että aloitan kurssipäivänä opiskelun suunnilleen siinä kymmenen ja yhdentoista maissa juotuani rauhassa aamuteen ja virkoillessa hieman uuteen päivään, luen siihen puoli neljään taikka neljään asti iltapäivällä elikkä kotiopiskelua tulee sen parhaimmillaan kuusi tuntia alkuunsa ja sitten lopulta päädyn viideltä alkavalle kurssille, jossa opiskelen neljä tuntia siihen ilta ysiin asti. Tämä on siis lukemisen kannalta ihanteellinen aikataulu, mutta tietenkin nuo aamupäivän ja iltapäivän lukemiset saattaa jäädä vähemmälle jo ihan ruuanlaiton sun muunkin takia. Mutta oikeastaan ennemmin tällä hetkellä tämä lukemisinto ja pienoinen lukemisressikin on saanut aikaan sen, ettei sitä ruokaakaan oikein ehdi tehdä tuossa ennen kurssia ja ruuanlaitto jääkin usein sinne iltaseen. Onneksi omaan tuollaisen huonomman taikka paremman puoliskon, joka pitää huolta siitä, että tämä huusholli pysyy pystyssä ja pyykitkin tulee pestyä. Muutenhan tässä hukkuisi kirjojensa kanssa sinne pyykkivuoren uumeniin ja ryömisi esiin sukkakasasta vasta sitten kun maha ilmoittaa ruokahalustaan peristalttisten aaltojen kulkiessa mahan tyhjyydessä.

pari viikkoa sitten sai vielä polkea pimeässä valmennuskurssilta kotia ihaillen Tuiran silloille näkyviä valoja

Kiirettä siis on, mutta onnekseni täytyy hehkuttaa, että lukusuunnitelmani on pitänyt ja kurssiltakin saamani kotitehtävät yms lisätehtävät olen voinut upottaa johonkin kohti lukusuunnitelmaa. Eikus anteeksi, nyt tuli vähän valehdeltua. Päätin nimittäin tässä eräs kaunis päivä, etten enää yritäkään tehdä biologian kurssilta saatuja kotitehtäviä. Ja tämäkin siksi, että teen mielestäni nykyäänkin aivan tosi paljon (ehkä liikaakin?) biologian tehtäviä osana lukusuunnitelmaani ja opiskelumateriaalejani, enkä vain ehdi tehdä tämän lisäksi vielä näitä jo toistosta käyviä kotitehtäviä. Haluaisin sitä paitsi vieläkin enemmän keskittyä noihin kemian ja fysiikan vaikeampiin ja pääsykoetyyppisiin laskuihin, kerta itsestäni ainakin tuntuu ettei varsinkaan biologian esseemäisistä pääsykoetehtävistä irtoa helpolla pisteitä, ellei osaa muotoilla asioita erittäin loogisesti ja käsitellä aihetta monipuolisesti ja hienosti ja mitä vielä. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että biologia on jopa paremmin itsellä hallussa kuin esimerkiksi kemia. Ja siksipä tämä kotitehtävien unohtaminen ei tuota kauheaa päänvaivaa. Sen sijaan olen kirinyt kemian ja fysiikan vanhoissa pääsykoetehtävissä lukusuunnitelmaa kiinni ja aikataulussa ollaan. Näillä mennään.

kirjaston pääsykoeopiskelijoista täyttynyt lukusali ajoi opiskelemaan kahvioon

Mitäpähän muuta opiskelurintamalla onkaan tapahtunut tässä kahden viikon sisään.. No ainakin meillä oli se toinen valmennuskurssin kurssikoe! Ja voihan että kun se ärsyttääkin! Tavoitteeksi ajattelin, että josko tuosta kokeesta nyt tulisi edes hiukkasen pikkasen paremmat pisteet kuin viime kokeesta. Jää nähtäväksi, sillä itselle jäi jotenkin vähän sellainen tunkkainen olo koko kokeesta ja jälkikäteen harmittaa todella parikin tehtävää. Ensinnäkin, eräässä kemian tehtävän tehtävänannossa ei oltu mainittu, että olosuhteet olisi pitänyt ihmiselimistössä olettaa NTP-olosuhteiksi lämpötilan ja paineen suhteen.. Elikkä siis tehtävässä olisi itse pitänyt kirjoittaa vastaukseensa, että minäpä tässä nyt oletan tällaisessa tilanteessa olosuhteet NTP-olosuhteiksi, vaikka reaktio tapahtuu luultavasti 37asteisessa ihmiselimistössä. Noh sinänsähän kyllä tajusin, ettei tehtävää voi ratkaista ellei näitä arvoja ole tiedossa ja sempä takia pläräsinkin koko kokeen moneen kertaan läpi etsiäkseni jotain johonkin tekstien tai kaavakokoelman lomaan piilotettua arvoa, jonka avulla tehtävä tulisi ratkaista. Mielestäni aika huonosti laadittu tehtävä. Jäi sitten lopulta tekemättä, vaikka olisin sen osannut tehdä NTP-olosuhteiden arvoilla. No eipä siinä, toiseksi kompastuskiveksi muodostui eräs fysiikan tehtävä, johon oli annettu uusi outo kaava. En tajua miten voinkin mennä heti ihan jumiin tehtävissä, joissa annetaan upouusi kaava, jonka avulla pitäisi nyt opastustekstin turvin laskea. Viime pääsykokeessa taisin vetäistä nollat juuri vastaavanlaisesta kemian tehtävästä, jossa annettiin tehtävänannossa täysin tuntematon kaava. Sehän viime pääsykokeessa olikin hauskaa, että tutkiessani omia papereitani, vastauksiani ja pisteitäni olin saanut tehtävistä joko täysiä pisteitä taikka nollia. Oivoi. No mutta, tuloksia tästä välikokeesta ei ole siis vielä tullut, mutta odotukset eivät ole kyllä kovinkaan korkealla. Kaksi koetta takana, kaksi edessä.

Tästä eteenpäin en tiedä luvata, tulenko päivittämään blogia kovinkaan useasti kerta on tämä opiskelutahti nykyään aikamoinen! Olen joutunut uhraamaan ajatuksen "kaksi vapaapäivää viikossa" jo aikaa sitten ja aika on muutenkin kortilla. Olen myöskin erittäin raakasti todennut ja huomannut, että kylläpä sitä viime vuonna lukikin melkoisen vähän kerta nyt on tullut luettua tähänkin mennessä jo lähes tuplaten. Toivottavasti tämä uurastus nyt tuottaisi sitä kauan kaipaamaani tulosta! Onneksi kevät tulee ja aurinkokin paistaa päivä päivältä yhä enemmän niin jaksaapi pakertaa sillä innolla, että kohtapuoliin voi nauttia ulkoilmasta tunkkaisen lukunurkkauksen sijaan ja ehkä jopa pienestä lukuvapaasta lomasta!

kevätinspistä Amsterdamin kukkakuvasta!

Ainiin ps. tein vihdoin yliopisto- ja ammattikorkeahaun. Ensimmäisenä hakutoiveena tottakai Oulun lääkiksen yleiselle, toisena sairaanhoitajaksi, kolmantena biokemiaa ja neljäntenä biologiaa. Tänä vuonna sattuikin ihan sopivasti, että biokemian ja biologian pääsykoepäivät ovat vasta lääkiksen pääsykokeen jälkeen, joten eipähän tarvitse uhrata pääsykoeopiskelupäiviä istuessa muissa pääsykokeissa ressaamassa! Huh!

Kilpailuhenkeä!

Nytpä meille palautettiin myös ne valmennuskurssin kurssikokeen kemian ja fysiikan osuudet. Pisteitä tippui ihan mukavasti, kemian koeosuudesta 32,05p / 45p ja fysiikan osuudesta 30,5p / 46p. Kirjataampa tähän ylös myös tuo jo aiemmin mainittu biologian koeosuuden pistemääräni, 28,5p / 45p. Näistäpä voisi tieten vähän päätellä, että biologia on minulle se haastavin osuus, joskin ei pistemäärältään näemmä kovin kaukana fysiikasta ja kemiasta! Yllättävää! Kemian koetta tarkistellessani huomasin aivan älyttömän tyhmiä huolimattomuusvirheitä.. Nämä huolimattomuusvirheet ovat olleet riesanani lukiosta asti ja opettajat aina harmittelivat miksi teenkään näin typeriä huolimattomuusvirheitä ja niiden takia menetän pisteitä niin, että täydet pisteet jäävät saamatta. En tiedä mikä tähän auttaisi. Hienon esimerkin huolimattomuudestani esittelee kemian kurssikokeeni. Kysymyshän tosiaan kuului, oikein vai väärin, veden tilavuus on suurimmillaan kun veden lämpötila on +4astetta. Joo ja huoh, mitä olinkaan tähän viisaudessani vastannut. No että oikein tietysti! En tiedä mitä olen lukihäiriöissäni häröillyt, olenko lukenut tilavuuden tiheydeksi, jota tässä kysymyksessä tietysti oltaisiin tarkoitettu. Yksi menetetty piste plus väärin vastatusta vielä miinusta puolikkaan pisteen verran. No, pienistä pisteistä puhutaan, mutta eipä näitä huolimattomuusvirheitä tarviis alkaa viljelemään ainakaan enempiä. Vaan kyllä, toisen tehtävän protolyysiyhtälön olin jostain kummallisesta syystä myös sössinyt, vaikka kyseessä oli maailman yksinkertaisin tehtävä. Laskinkin, että huolimattomuusvirheiden takia olin menettänyt vähintään sen kolme pistettä. Nimenomaan vähintään. Tarkkuutta!

koepisteitä

Pelkästään näitä pisteitäni tuijottamallahan ei sen autuaammaksi tietenkään tule vaan pitäähän näitä pisteitä vertailla muiden valmennuskurssilaisten pisteisiin! Onneksi opettajat olivat tehneet taulukkoa, josta pystyi oman "sijoituksensa" kattelemaan. Kemian kokeesta yksi kurssilainen oli vetäissyt paremmat pisteet kuin minä, 34,65p / 45p. Voi kylläpä harmittaa nyt ne kolme huolimattomuuspistettä! Fysiikan kokeesta taas kolme kurssilaista olivat ohittaneet minut pisteillään. He olivat saaneet pisteitä 32p, 33,5p ja 44,5p / 46p. Fysiikassa siis tyydyin neljänteen sijaan ja jäin palkintopallin ulkopuolelle. Mutta huhhuh, joku oli saanut 44,5p / 46p! Nämä pistemäärät kyllä herättävät minussa kilpailuhenkisyyttä ja aionkin ens kokeessa pyrkiä yhä parempiin pisteisiin ja "palkintosijoille"! Päätin osallistua tänä vuonna valmennuskurssille lähinnä kurssitehtävien ja kurssikokeiden takia, mutta huomaankin yhä enemmän, että tällainen pieni kilpailuhenki senkus lisää opiskelumotivaatiota! Ja onhan se pääsykoekin tietynlainen kilpailutilanne! Tällaista kilpailumotivaatiota ei viime vuonna kotona opiskellessa tietenkään syntynyt eikä sitä muutenkaan päässyt vertailemaan osaamistaan muihin kuin oppikirjoihin. Biologian opettaja ei paljastanut muiden pistemääriä, mutta käsittääkseni opettajat keräävät yhdessä jossakin vaiheessa yhteispistemäärät johonkin taulukkoon ylös, että pääsemme vertailemaan koko kokeen pistemääriä keskenämme. En malta odottaa!

Mitäpäs muuta, no ainakin sitä että varasimme matkan Amsterdamiin! Ei olla poikaystäväni kanssa lomailtu sitten viime kesän Tallinnan pikareissun, joten päätimme pitää nytten pikaisen, mutta pidennetyn viikonloppuloman ennen kesän suurempia lomasuunnitelmia ja suunnata Amsterdamiin! Varailimme ystävänpäivänä (aw) lennot ja hotellin:) Tämä pidennetty viikonloppuloma sijoittuu juuri hiihtoloman jälkeiselle viikolle. Itseasiassa lennämme perjantaina 13. päivä! Jos kone tippuu niin kait se on sitten tarkoitettu:D Takaisin tulemme seuraavana maanantaina yöstä. Myös syntymäpäiväni sattuu lomapäiville, joten ompas kiva viettää erilaista syntymäpäivää! Saapa nähä mitä hauskaa sitä syntymäpäivälle keksii:) Tämän lomamatkan takia menetän kaksi opiskelupäivää lukusuunnitelmastani, mutta se ei onneksi tarkoita kuin yhtä aineistoharjoitusta ja 19kpl fysiikan tehtäviä. Aionkin tehdä nämä etupeltoon edellisellä hiihtolomaviikolla, jolloin ei ole valmennuskurssiakaan. Tämä loma tulee muutenkin kyllä todella tarpeeseen, sillä pääsen nollaamaan päätäni juuri ennen kuin valmennuskurssi alkaa todenteolla eli kurssia alkaa olemaan kolme kertaa viikossa. En malta odottaa! Nyt vain kunnon opiskelutykitystä ennen matkaa niin voin hyvillä mielin lähteä stressilomalle nautiskelemaan!

Amsterdamiin jejejje!

TATATATAA

Jos viime viikolla pohdiskelin sitä, miten ihmeessä pystyn pitelemään käpälöitäni erossa kirjoista sekä laskimesta niin tänä viikonloppuna kirjojen läsnäolosta ei aiheudu kyllä minkäänlaisia mielihaluja tarttua kiinni jos mihinkään atomiorbitaaliin taikka immunoglobuliiniin. Ei niin minkäänlaisia. Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi periaatteessa juuri toivotulla tavalla eli lukemista ja laskemista kyllä riitti ja opiskeltavaa tuntui ilmestyvän pitkin viikkoa vain lisää ja lisää. Tämä nyt lähinnä johtui valmennuskurssilta tulleista kotitehtävistä ja lisätehtävistä. Viikolla tulikin laskettua fysiikan ja kemian tehtäviä kumpaakin 26kpl, kirjoiteltua biologian tehtäviä kahdesta eri biologian aineistosta, tehtyä aivan liikaa biologian monivalintatehtäviä, tehtyä näitä ihan normaalejakin biologian tehtäviä sekä käytyä myös biologian kurssilla vähän ihmettelemässä. Aivan liian paljon biologiaa! Olenko jo maininnut miten biologian opiskelu tuppaa olemaan minulle sitä kaikista työläintä ja väsyttävintä kun tykkäisin vain laskeskella ja laskeskella.. Mutta onneksi voin suhteellisen tyytyväisenä myös todeta, että selviydyin ensimmäisestä opiskeluviikosta ja tehtävämääristä jokseenkin kunnialla! Tulenkin siis tyytyväisenä lepäämään tulevan viikonlopun ja lepuuttamaan aivojani muiden tekemisten parissa! Huhhuh!

Tällä viikolla oli tosiaan valmennuskurssin biologian kurssikerta ja saatiin jo takaisin ensimmäisen kurssikokeen biologian osuudet! Nyt sitten pitäisi kait pohdiskella, että mitähän tästä pistetuloksestani voikaan päätellä joko minun osaamisestani taikka kokeen vaikeustasosta:D Tällä hetkellä en varmaankaan kyllä kykene minkäänlaiseen analyyttiseen pohdiskeluun, sillä aivoni taisivat juuri tähdätä viikonlopun lepoasentoon. Mutta kerrottakoon nyt siis kuitenkin että pisteitä sain 28,5p / 45p. Vertailun vuoksi opettaja kertoi kaikkien kurssilaisten pistemäärien keskiarvon olleen 11,6p / 45p. Tässä mielessä olenkin tulokseeni erittäin tyytyväinen:) Pikaisella katsauksella tehtävät menivät suurimmaksi osaksi niin hyvin, ettei monissa tehtävissä täysistä pisteistä paljoa uupunut. Kompastuskiviksi oli kuitenkin minullakin muodostuneet juurikin nuo ah niin ihanat ja rakastetut monivalintatehtävät, joista vetaisinkin komiat 0p / 10p:) Väärästä vastauksesta sai siis saman verran miinuspisteitä kuin olisi saanut oikein menneestä. Miinusta tuli myös vastaamattomista vaihtoehdosta ja tehtävissä oli monesti myös x määrä oikeita vastauksia. Jesh. Mutta tässäkin lohdutuksen sanana opettaja kertoi vain kahden ihmisen saaneen edes paria pistettä. Että eipä tuo monivalintojen pieleen meneminen itseä niin kauhiasti harmita. Monivalintatehtävistä ei pääsykokeessakaan moni saa hirmupisteitä kahmittua ja eipä noita monivalintatehtäviä voi harjoitella oikein muuten kuin tekemällä vaan niitä ihan tavallisia biologian tehtäviä tiedon kartuttamiseksi sekä lukemalla aina errittäin tarkasti monivalintatehtävien jokikisen sanan. Siinäpä se.

opettajan punakynä innostunut

Varoitus, tämä tekstikappale saattaa sisältää perättäisiä sanoja sekä perättäisten sanojen muodostamia rivejä, joiden väleistä saattaa olla aistittavissa lievää leuhkimista. Ei vaan, se ei ole nyt aivan tarkoitukseni. Haluaisin nyt vain vähän ilmaista tunteitani koskien paria tapahtumaa, jotka ovat kumpikin tapahtuneet valmennuskurssin kurssikerroilla. TATATATAA kuulostaapa dramaattiselta. Kun osallistuin ensimmäistä kertaa fysiikan kurssille huomasin, että kurssia pitävä opettaja oli minulle jo aikaisemmin tuttu ja olen laskenut hänen antamiaan tehtäviä paljon aikaisemminkin. Hän jopa muisti "persoonallisen" käsialani. Kun hän sitten palautti pistokoettani, hän päätti kertoilla ääneen, kuinka ihmettelee miten en ole jo lääkiksessä hyvän laskurutiinini ansiosta, sillä pistokoekin oli mennyt ihan hyvin. Noh, vastasin hämmentyneenä äkkiseltään jotain tyyliin "senku tietäs eh heh heh". Ja sitten tämä toinen tapaus TATATATAA tapahtui siis biologian kurssilla sen jälkeen, kun oltiin saatu biologian koepaperit takaisin. Jäin tunnin jälkeen kyselemään opettajalta jotain asiaa liittyen triglyseridien imeytymiseen maitiaissuoniin ja sitten biologian opettaja päättikin kehaista, että jos minun kemian ja fysiikan osaamiseni on lähelläkään minun biologian osaamistani niin tulen pääsemään "viuh vaan" lääkikseen. Olin varmaan taas silleen "eh heh" vaikka jälkeenpäin ajattelin, että olisipa pitänyt leuhkasti kehuskella sillä, kuinka biologia on minulle se heikoista heikoin lenkki:D Ja taas, ei vaineskaan. Mutta pointti näissä esimerkeissä nyt oli se että voihan huoh! En ole kehdannut heille juuri kertoilla että satun olemaan tällainen ikuinen hakija ja jostain kumman syystä ne aapistien ovet eivät minulle vaan aukea, vaikka olen jo parina vuonna kuunnellut samoja luuloja ja niihin melkein jopa itsekin uskonut! Että kiitosta vaan kun alleviivaatte näin osaamistani, joka ei ainakaan vielä ole sen kummempi kuin viimekään vuonna, kun pisteitä pääsykokeessa jäi uupumaan aivan liian monta:) Tämän leuhkimiskappaleen voinkin päättää viime kesänä päähäni iskostuneisiin tuttavani ihmetteleviin sanoihin "Mitäääh, miten et vieläkään päässy vaikka luit ihan sikana?!?". Jaa a.

Voi kauhia, nyt täytyy hypätä asiasta kukkaruukkuun ja kukkaruukusta johonkin mitä nyt kukkaruukkujenne lähettyvillä sijaitseekaan. Kuten jo viime postauksessani mainostinkin, olen tosiaan päättänyt tänä keväänä keskittyä yhä enemmän myös fyysiseen kuntoon näin niinkuin osana opiskelutekniikkaa. Tätä olen toteuttanut tällä viikolla erään intterneetistä löydetyn ja kännykkään ladatun apsin avulla. Apsi on tällainen kuin 7 Minute Workout Challenge, jossa nimestäkin päätellen on siis tarkoitus haastaa itseään kuntoilemaan päivittäin seitsemän minuuttia annetun ohjelman liikkein. Inspiraatio haasteeseen löytyi tällaisen artikkelin kautta. Ollaan nyt siis suoritettu näitä seitsemänminuuttisia tässä joka ilta ja täytyy sanoa, että on ihan kiva huomata kuinka liikkeet helpottuu, toistomäärät kasvaa ja ollaan jo hieman säädetty tuota seitsemää minuuttia vähän pidemmäksikin. Kivana pikku bonarina tuossa apsissa on kaikenmaailman elämiä ja haasteita sekä uusia reenejä, jotka aukeavat kunhan on tietyn aikaa kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Erittäin koukuttavaa siis!

mihinkään mitenkään liittymättä leivoin eräänä päivänä raejuustoleipiä

Nyt kiiruhdan viikonlopun viettoon, sillä viikonlopuksi on tullut sovittua jos jonkinmoista menoa! Saapahan muuta ajateltavaa, jotta ensiviikolla jaksaa taas puurtaa!

Raskas opiskelu vaatii rankat huvit

No nyt on työt taputeltu! Taputtelin viimeisen vuoron jo tuossa sunnuntaina ja nyt tässä alkoikin sitten tämä minun ns. "lukuvapaaviikko", joka ei tähän mennessä ole ollut kovin menestyksekäs, sillä olen aukonut muutamaakin kirjaa sekä kansiota. Tiesin päätökseni opiskelemattomuudesta olevan jo alkujaan itsensä huijausta, sillä tunnen itseni liiankin hyvin:) Ja ehkä kansion sai aukenemaan myös tuo eilen pidetty valmennuskurssin ensimmäinen kurssikoe. Olen tähän mennessä lukenut syksyn ja talven aikana lähinnä fysiikkaa ja kemiaa eli laskenut jo muutaman sadan verran laskuja. Vastapainoksi en taas ole bilsaan päin silmääni räpäyttänytkään ja tämän takia oli hieman pakko palauttaa bilsan asioita mieleen edes jollakin tasolla ennen koetta. Ehdin lueskella vanhoja tehtävämuistiinpanojani jonkin verran, melkein ihmisbiologian loppupuoliskolle. Jotenkin noiden muistiinpanojen lueskelu oli vain niin kauhean tympäisevää ja saatoinkin ottaa parit päikkärit aina muutaman muistiinpanosivun välein. En vain jaksa saman jankkausta ja saman vanhan lukemista uudelleen ja uudelleen.. Enkä aio kyseisellä tavalla tulevaisuudessa juuri opiskellakaan, mutta täytyy myöntää, että muistiinpanojen kertaaminen palautti hyvin mieleen muutamat asiat, joita sitten kokeessakin kyseltiin. Nyt tämä "lukuvapaaviikko" tulee vielä jatkumaan valmennuskurssilta tekemättä jääneiden kotitehtävien parissa, mutta aion oikeasti oikeasti olla lukematta ainakin lauantain ja sunnuntain. Tämä on lupaus!

Tuosta valmennuskeskuksen kurssikokeesta voisin hieman myös kertoilla. Poikaystäväni ehtikin jo ihmetellä, miten ihmeessä meillä on jo näin aikasin koe, vain muutaman kurssikerran jälkeen. Itsehän en edes tällaista ajatellut saati nähnyt minkäänlaisena ongelmana. Tietysti itsellänihän on jo melkoisen hyvät pohjat, minkä takia pidin vain erittäin hyvänä, että pääsen jo tässä vaiheessa testaamaan osaamistani ja muistuttelemaan mieleen koetilannetta ja sitä, ettei tehtävien vastauksia voi heti tarkistella kirjan takasivuilta. Toisaalta huomasin, ettei läheskään kaikki kurssilaiset olleet osallistumassa kokeeseen. Hieman harmitti heidän puolestaan, sillä pitäisin kuitenkin tärkeänä käydä edes katsomassa koepaperit läpi ja tehdä niin paljon tehtäviä kuin suinkin voi ja osaa. Moni kurssilainen ei ole vielä edes käynyt kaikkia pääsykokeen vaatimia lukiokursseja itsenäisesti tai lukion puolella, mutta tässä kokeessa ei sattunutkaan olemaan yhtään tehtävää esimerkiksi fysiikan loppupään kursseista. Mutta tätähän kokeen missanneet eivät tietäneet. Itse pidin koetta suht hyvänä pääsykoemaisena ainakin tehtävämäärältään. Osa tehtävistä meni hyvin teorialtaan vähän lukio-oppimäärää pidemmälle kuitenkin niin, että tehtävänannossa oli esitetty teoria ja laskuun tarvittava kaava. Tällaisia tehtäviä toivoinkin kokeessa olevan, sillä viime pääsykokeen vaikea kemian tehtävä jäi ratkaisematta, koska en vain päässyt tarttumaan yhtäkkiseen uuteen teoriaan ja laskussa käytettävään outoon kaavaan. Kokeessa oli kuitenkin mielestäni ehkä liian vähän monivalintatehtäviä, jotka ovat pääsykokeissa yleensä ne haastavimmat. Eikä kokeessa ollut aineistoa, ei edes lyhyttä aineistoa johonkin tehtävään liittyen. Tämän tyyppisiä tehtäviä toivoisin tuleviin kurssikokeisiin lisää. Muuten koe meni mielestäni suhteellisen hyvin, sain kaikki tehtävät tehtyä annetussa ajassa ja aikaa jäi jopa tarkisteluun ja vastausten viilaukseen. Tämä tosin sai jo vähän epäilemään, olivatko kokeen tehtävät sittenkin liian helppoja vai oliko niitä sittenkin liian vähän. No, tehtävien helppouteen saan varmasti vastausta sitten, kun kokeet tulevat tarkistettuina takaisin. Toivon kuitenkin, etten saa kokeesta kovin hyviä pistemääriä, sillä muuten en usko kurssikokeen vastaavan vaatimukseltaan pääsykoetta juurikaan.. Tai en tiedä, mitähän tässä nyt pitäisi toivoa! Sitäkö, että olen saanut paljon pisteitä ja osannut tehtävät, vai sitä, että olisin saanut ehkä vähän yli puolet pisteistä, jolloin kurssikoe ehkä vastaisi paremmin pääsykoetta ja realistista olisi ennemmin se, ettei voi saada lähellekään täysiä pisteitä vaan vähän yli puolet riittäisi hyvin tässä vaiheessa kevättä. Ja mistä tiedän oliko koe oikeasti liian helppo, mutta olin itse niin huono, etten osannut tehtävistä kuin puolet, vai että olin suht hyvä, mutta koe oli vaativuudeltaan pääsykokeeseen verrattava ja siksi vähäinen pistemäärä?! Pitikin alkaa pohdiskelemaan!

Olen tässä myös mietiskellyt, että mitähän kaikkea haluan tänne blogiini kirjoitella ja kertoilla. Esimerkiksi viime viikolla tuli harrasteltua kaikenlaista työpäivien päätteeksi. Nämä harrasteet eivät sinällään liity lääkiksen pääsykokeeseen tai pääsykokeeseen opiskeluun, mutta aion niistä silti tänne blogiini aina väliin kirjoitella tai laitella jotain kuveja! Ihan vain siksi koska voin. Ja ehkä myös siksi, että päähäni on iskostunut ajatus, että tänä vuonna vapaa-aika ja vapaa-ajan harrastukset ovat osa pääsykoeopiskeluprosessiani. Aion siis myös pitää huolta henkisestä jaksamisestani niin, että keskityn välillä harrasteisiin, jotka saavat ajatukseni hetkeksi pois vasomotorisesta keskuksesta ja antidiureettisesta hormonista. Näitä itselleni tärkeitä harrasteita, joista nautin kovasti, ovatkin tässä lähiaikoina olleet mm. kokkailu, kutominen ja lenkkeily. Olen innostunut kokkailusta ja uusien reseptien kokeilusta ihan uudella tavalla tässä vuoden aikana. Erityistä potkua kokkailuun antoi lihaton lokakuumme, jolloin kokkailimme itsellemme uusia ja tuntemattomia kasvisruokia. Lihaton oli meille seikkailu, jossa avoimin mielin kokeilimme erilaisia ruoka-aineita ja pyrimme löytämään uudenlaisia ruokia, joita voisimme myös jatkossa kokkailla lihattoman loputtuakin. Lokakuun jälkeen makaronilaatikon, jauhelihakastikkeen ja kanakastikkeen rinnalle ovatkin vakiintuneet mm. kasvislasagne soijarouheesta ja kasvisbolognese.

työporukalle leivottu läksiäiskakku, banaania ja puolukkaa

Kutomista olen harrastanut oikeastaan aina, ajoittain suuremmalla innolla ja ajoittain vähemmällä. Varsinkin syksyllä kädet alkavat syyhyillä puikkojen varteen ja kaikenlaisten neuleiden fiilis valtaa mielen! Tämän takia minulla onkin usein monta lankaa yhtä aikaa kädessä ja harvat neuleet valmistuu ripeään tahtiin. Tällä hetkellä olen tekemässä pöllölapasia sekä tapletille suojapussia. Eräänä päivänä vähän googlailin myös neulepannan mallia sekä poikaystävälleni juoksukauluria.. Ja sitten on tosiaan vielä tämä juoksemisharrastus! Juoksemisen aloitin aktiivisesti tuossa noin vuosi sitten. Poikaystäväni on harrastanut juoksemista jo vuosia ja hän lupautui ottamaan minutkin messiin hölkyttelemään. Nykyään ei onneksi tarvitse enää hölkätä samaan etanatahtiin kuin alkuaikoina, sillä nopeutta on tullut jo sen verran lisää, että lenkki tuntuu jopa lenkiltä jo poikaystävänikin mielestä. Kesällä lenkillä tuli käytyä kolmeenkin kertaan viikossa. Töiden alettua todenteolla ja varsinkin nyt lumisemmilla keleillä ei ole enää tullut juostua niin paljoa, pariin kertaan kuukaudessa kuitenkin, mutta nyt aion ryhdistäytyä! Tavoitteena olisi käydä vähintään kerran viikossa lenkillä ja mietittiin poikaystävän kanssa jo ajallistakin tavoitetta esimerkiksi viiden kilometrin matkalle. Tykätään juosta tällaisia lyhyitä reissuja nopeempaan tahtiin ennemmin kuin pidempiä lenkkejä, sillä lenkkiin tuhlattavaa aikaa on muutenkin vaikea joskus löytää ja kymmenen kilometrin lenkki lohkaisisi jo aikamoisen ajan poikaystävänikin niukasta vapaa-ajasta työpäivän jälkeen.

 

prässäilyä, päättelyä ja peukaloa vailla oleva pöllö

Joten näistäpä harrasteistani saattaa myös kuulua tässä kevään aikana! Opiskelut tietenkin etusijalla, mutta mielen virkeyden vuoksi harrasteet tärkeänä osana opiskelutekniikkaa!