Masentelua ja persuuksille potkimista

Siirryin juuri erittäin sulavasti työpöydän ja aineistotehtävien ääreltä sängylle loikoilemaan ja bloggailemaan...ja heti kaduttaa ja ressaa, tekemistä olisi nimittäin ihan kiitettävästi! Pää vaan alkoi tuntua erittäin höttöiseltä ja muutenkin aamulla havahduin taas masentelemaan sitä, miten monet kaverini jo valmistuvat opinnoistaan ja tulevat muuttamaan töittensä perässä muualle Suomea ja minä senkun vaan makailen kotona lukiokirjojen parissa vuodesta toiseen. Lukiokirjojen!! Abivuodesta on nyt itsellä kulunut sen viitisen vuotta ja edelleen ne lukiokirjat ja lukion oppimäärä ovat se, mikä minun tulisi taitaa. Voi elämä! Oon kyl luonteeltani just tämmönen masentelija ja kuvittelen mielelläni päässäni kaikenmoisia kauniita kauhukuvia tilanteesta, jossa kaikki kaverini ja poikakaverini etenevät jo urillaan ja itse päädyn kuitenkin opiskelemaan lääkiksen sijaan alaa, joka ei tyydytä tiedonhaluani taikka ole mielestäni tarpeeksi haastava. Siinäpähän etenevät elämässään. Kateellisen puhetta. Onneksi luonteeni mukaisesti myös kyllästyn tällaiseen itsesäälihöpinään hyvin pian ja ärsyynnyn itseeni ja alan potkia itseäni persuuksille. Tuo persuuksille potkiminen tuntuu jotenkin aina vaan yhä työläämmältä ja turhemmalta jokaisen epäonnistuneen pääsykokeen jälkeen. En tiedä milloin olisi jo viisaampaa luovuttaa. Poikaystäväni on kyllä ilmaissut, kuinka arvostaakaan sitä, etten anna periksi näin tärkeässä asiassa. Mutta itse aina jaksan huomauttaa, että eikös liiallinen periksiantamattomuus mene joskus jo ylitse. Missä vaiheessa kannattaisi vain hyväksyä se asia, että lääketieteen pääsykoe testaa omalla, ehkä jokseenkin kyseenalaisella tavallaan sitä, kuka on kykenevä opiskelemaan lääkäriksi ja kuka kykenee lääkärin vaativaan työhön. Eikös jossakin vaiheessa vaan kannattaisi hyväksyä, ettei itse nyt vaan läpäissyt tätä testiä. Hakukerroista kun nyt vaan ei tipu minkäänlaisia lisäpisteitä.

Viikonloppuna käytiin sukuloimassa ja pelkäsin jo etukäteen kaikkia "mitäs kuuluu, joko opiskelet, teetkö töitä"-kysymyksiä. Vastasin tyypilliseen tapaani, että lääkikseen vielä. Joiltakin sukulaisilta on tullut kuultua pariin otteeseen kehotusta, että eikös kannattaisi jo heitellä niitä verkkoja vähän laajemmallekin. Voi olisipa se niin helppoa! Mielenkiinto kun on kohdistunut niin kapealle alalle. Molekyylibiotieteet voisivat olla ihan ookoo, en tiedä. Kävin viime keväänä myös sairaanhoitajahaastattelussa, mutta pisteitä jäi uupumaan todella paljon enemmän kuin lääkiksen pääsykokeessa. Taisipa haastattelu töksähtää siihen, kun vahingossa taisin antaa sellaisen kuvan, että oon kova opiskelemaan ja tykkään syventävistä teoriaopinnoista. Sairaanhoitajahaussa vedinkin mukakiinnostunut-roolia, joka ilmeisesti paljastui. Joten ei, vielä en oo löytäny mitään muuta alaa, joka kiinnostaisi edes melkein yhtä paljon. Noh, yllätyksekseni tällä kertaa serkkujen reaktiot olivat lähinnä kannustavia, ei kuulemma kannata luovuttaa jos kerta näin kovasti haluaa! Ehkä nämä reaktiot tosiaan näin monennen hakukerran jälkeen jo muuttuvat, kun motivaation tasoa ei tarvitse enää epäillä. Se näköjään ihan oikeasti haluaa lääkäriksi.

teen ja kahden (rikkinäisen) kuumemittarin voimalla taittui kemia ja fysiikkakin

Hui kamala kun tuli vuodatettua, mutta ehkä tarvitsin tätä. Muutenkin tämä viikko on ollut jokseenkin haastava. Käytiin sunnuntaina lenkkeilemässä sen verran, että taisin vilustuttaa itseni kauniista kevätauringosta huolimatta ja alkuviikko kuluikin kuumetta mittaillen. Nappeja naukkailemalla ja väliin peittojen alla lepäilemällä sain kuitenkin pidettyä lukusuunnitelmasta kiinni. Ihme kyllä! Tämä aamu on nyt menny ihan penkin alle opiskelujen suhteen voih, mutta jospa vielä ehtisin ryhdistäytyä muutaman tehtävän verran. Ajattelin nyt huomenna lauantaina päiväseltään vielä vähän opiskella noita fysiikan vanhoja pääsykoetehtäviä, nekun rupeaa painamaan päälle ja lukusuunnitelmaan ilmestyy muutenkin kokoajan lisää laskettavaa ja opiskeltavaa! Ensiviikolla lukusuunnitelman ulkopuolisia opiskeluja ovat mm. biologian valmennuskurssin kotitehtävät, fysiikan vanhat pääsykoetehtävät, ehkä kemiankin vanhat pääsykoetehtävät ja tämän lisäksi pitäisi kait käydä kurssikokeenkin tehtävät läpi. On sitä tekemistä!

todolistat muistuttelee etteivät ne tehtävät laskemalla lopu