Opiskeluväsymys

Jaha, olisikohan tuo pitkästä aikaa tilannekatsauksen paikka. Lukusuunnitelmassa olen pysynyt vaikka ahkeruuspäivää saattaa seurata totaalinen laiskuuspäivä. Nämä pari viikkoa ovat olleet opiskelujen suhteen muutenkin vähän nihkeät.. Olen sairastellut pari päivää ja koittanut opiskella vaikka väkisin tai sitten vain luovuttanut totaalisesti ajatellen, ettei minun pää nyt vaan ota tietoa vastaan tällaisessa tilanteessa. Lähiaikoina tuo inhokkibiologia on myös muistuttanut itsestään ja omasta ihanuudestaan..olen totaalisesti kyllästynyt biologian tehtäviin! Yhtenä syynä voipi tietty olla, että tehtävät tuppaavat toistamaan itseään kerta oonhan näitä tehtäviä jo jonkin aikaa kirjoitellut. Ja varsinkin nyt, kun pakerran kahden eri valmennuskurssin kautta näitä tehtäviä niin olen kyllä raakasti skipannut ne tehtävät, joihin mielestäni juuri edellispäivänä vastailin. Ja toisena syynä saattaa tietysti olla se, ettei noi ekolokerot ja sukkessiot niin paljoa inspiroi eli jospa se innostus toivottavasti nyt kasvaisi taas kunhan ensi viikolla kolmosbiologian tehtävät pitäisi saada taputeltua ja kynnet voi usuttaa ihmisbiologian tehtäviin.

Tämä pienoinen tai ehkä vähän isompikin opiskelulamaannus saattaapi tietty olla vähän tulosta jo siittäkin, että on tullut pidettyä ne pääsykokeet mielessä siittä elokuusta asti ja pikkuhiljaa laskeskellut siihen asti että aloitti kokopäiväisesti opiskelemaan siinä helmikuun alussa. Tässäkin mielessä ensi viikonlopun Amsterdamin reissu tulee todellakin tarpeeseen! Muut immeiset täällä päin viettelivät hiihtolomiaan tällä viikolla, mutta mepä lomaillaan vasta viikon päästä. Tällä viikolla ei ollut siis tuota valmennuskurssiakaan ja nyhväilinkin kotona opiskelemassa kautta en opiskelemassa koko pitkän viikon. Olisi pitänyt repiä itsensä irti täältä kerta kyllähän se muiden opiskelijoiden näkeminen ja oman opiskelunsa vertaaminen siihen, laskeeko toi vieruskaveri nyt täällä kirjastolla muka kauemmin ja enemmän kuin minä niin tsemppaa ja motivoi eteenpäin. Tuo liikkuminen on ollut vaan vähän vaikeeta, kerta olen keksinyt niinkin hienoja tekosyitä kuten sen, että monen kirjan ja kansion ja tapletin yms kuskaaminen on niin kauheen työlästä ja vieläpä se, että pitäisi jotain eväitä väsätä, vaikka kotona olisi jääkaappi ja kirjahylly:) Ei vaan, kyllä odotan jo innolla sitä, että lomareissun jälkeen maaliskuun lopulla alkaa kurssikertoja oleen muutamia kertoja viikossa ja ompa seuraava kurssikoekin jo maaliskuun viimoisena päivänä. Loppuu tämä mökkihöperöityminen!

viime vuoden opiskelukasa yllä, alemmalla otetaan kiinni ja ohitetaan

Pienenä motivaation herättelijänä kattelin ja vertailin noita minun kahta kansiota, viime vuoden opiskelumateriaaleja ja tämän vuoden tähän asti kertyneitä opiskelumateriaaleja. Mähän tosiaan kirjaan ylös joka viikko lukuja, kuinka monta fysiikan ja kemian tehtävää tulee laskettua per viikko ja tarkoitus olisi tehdä paaaaljon enemmän tehtäviä kuin viime vuonna. Viime vuoden kalenteriin olen kirjannut silloisen valmennuskurssin itseopiskelumateriaalin tehtävämäärät, joten vertailu onnistuu. Viimekin vuonna autisteilin sen verran, että kirjasin myös viikottain tavoitetehtävämäärät aineittain, jotta pysyisin aikataulussa ja saisin laskettua tehtävät pääsykokeeseen mennessä. Vertailu onnistuu siis suht helposti myös viikottaisella tasolla. Tänään kuitenkin vertailin vain tuota ihan silminnähtävää paperimäärää näissä kansioissa. Tähän mennessä, kun osaltani on viisi opiskeluviikkoa taisteltu ja vähän yli kymmenen viikkoa sekä valmennuskurssin aktiiviosuus vasta edessäpäin, olen silti jo kirjoitellut täyteen sen verran paperia, että suunnilleen puolet viime vuoden kansion paksuudesta on kiritty. Jee! En tiedä kertooko tämä kuitenkaan siitä, olenko tänä vuonna ollut ahkera vai viime vuonna aivan erityisen laiska.. :D Mutta tavoitteena on josko tuo laskujen ja materiaalin tuplaaminen viime vuoteen verrattuna toisi minulle vähintään sen kaksi suhteellista koepistettä lisää verrattuna viime vuoden kokeeseen niin sisällä ollaan. Motivaatiopotkuja.

Kilpailuhenkeä!

Nytpä meille palautettiin myös ne valmennuskurssin kurssikokeen kemian ja fysiikan osuudet. Pisteitä tippui ihan mukavasti, kemian koeosuudesta 32,05p / 45p ja fysiikan osuudesta 30,5p / 46p. Kirjataampa tähän ylös myös tuo jo aiemmin mainittu biologian koeosuuden pistemääräni, 28,5p / 45p. Näistäpä voisi tieten vähän päätellä, että biologia on minulle se haastavin osuus, joskin ei pistemäärältään näemmä kovin kaukana fysiikasta ja kemiasta! Yllättävää! Kemian koetta tarkistellessani huomasin aivan älyttömän tyhmiä huolimattomuusvirheitä.. Nämä huolimattomuusvirheet ovat olleet riesanani lukiosta asti ja opettajat aina harmittelivat miksi teenkään näin typeriä huolimattomuusvirheitä ja niiden takia menetän pisteitä niin, että täydet pisteet jäävät saamatta. En tiedä mikä tähän auttaisi. Hienon esimerkin huolimattomuudestani esittelee kemian kurssikokeeni. Kysymyshän tosiaan kuului, oikein vai väärin, veden tilavuus on suurimmillaan kun veden lämpötila on +4astetta. Joo ja huoh, mitä olinkaan tähän viisaudessani vastannut. No että oikein tietysti! En tiedä mitä olen lukihäiriöissäni häröillyt, olenko lukenut tilavuuden tiheydeksi, jota tässä kysymyksessä tietysti oltaisiin tarkoitettu. Yksi menetetty piste plus väärin vastatusta vielä miinusta puolikkaan pisteen verran. No, pienistä pisteistä puhutaan, mutta eipä näitä huolimattomuusvirheitä tarviis alkaa viljelemään ainakaan enempiä. Vaan kyllä, toisen tehtävän protolyysiyhtälön olin jostain kummallisesta syystä myös sössinyt, vaikka kyseessä oli maailman yksinkertaisin tehtävä. Laskinkin, että huolimattomuusvirheiden takia olin menettänyt vähintään sen kolme pistettä. Nimenomaan vähintään. Tarkkuutta!

koepisteitä

Pelkästään näitä pisteitäni tuijottamallahan ei sen autuaammaksi tietenkään tule vaan pitäähän näitä pisteitä vertailla muiden valmennuskurssilaisten pisteisiin! Onneksi opettajat olivat tehneet taulukkoa, josta pystyi oman "sijoituksensa" kattelemaan. Kemian kokeesta yksi kurssilainen oli vetäissyt paremmat pisteet kuin minä, 34,65p / 45p. Voi kylläpä harmittaa nyt ne kolme huolimattomuuspistettä! Fysiikan kokeesta taas kolme kurssilaista olivat ohittaneet minut pisteillään. He olivat saaneet pisteitä 32p, 33,5p ja 44,5p / 46p. Fysiikassa siis tyydyin neljänteen sijaan ja jäin palkintopallin ulkopuolelle. Mutta huhhuh, joku oli saanut 44,5p / 46p! Nämä pistemäärät kyllä herättävät minussa kilpailuhenkisyyttä ja aionkin ens kokeessa pyrkiä yhä parempiin pisteisiin ja "palkintosijoille"! Päätin osallistua tänä vuonna valmennuskurssille lähinnä kurssitehtävien ja kurssikokeiden takia, mutta huomaankin yhä enemmän, että tällainen pieni kilpailuhenki senkus lisää opiskelumotivaatiota! Ja onhan se pääsykoekin tietynlainen kilpailutilanne! Tällaista kilpailumotivaatiota ei viime vuonna kotona opiskellessa tietenkään syntynyt eikä sitä muutenkaan päässyt vertailemaan osaamistaan muihin kuin oppikirjoihin. Biologian opettaja ei paljastanut muiden pistemääriä, mutta käsittääkseni opettajat keräävät yhdessä jossakin vaiheessa yhteispistemäärät johonkin taulukkoon ylös, että pääsemme vertailemaan koko kokeen pistemääriä keskenämme. En malta odottaa!

Mitäpäs muuta, no ainakin sitä että varasimme matkan Amsterdamiin! Ei olla poikaystäväni kanssa lomailtu sitten viime kesän Tallinnan pikareissun, joten päätimme pitää nytten pikaisen, mutta pidennetyn viikonloppuloman ennen kesän suurempia lomasuunnitelmia ja suunnata Amsterdamiin! Varailimme ystävänpäivänä (aw) lennot ja hotellin:) Tämä pidennetty viikonloppuloma sijoittuu juuri hiihtoloman jälkeiselle viikolle. Itseasiassa lennämme perjantaina 13. päivä! Jos kone tippuu niin kait se on sitten tarkoitettu:D Takaisin tulemme seuraavana maanantaina yöstä. Myös syntymäpäiväni sattuu lomapäiville, joten ompas kiva viettää erilaista syntymäpäivää! Saapa nähä mitä hauskaa sitä syntymäpäivälle keksii:) Tämän lomamatkan takia menetän kaksi opiskelupäivää lukusuunnitelmastani, mutta se ei onneksi tarkoita kuin yhtä aineistoharjoitusta ja 19kpl fysiikan tehtäviä. Aionkin tehdä nämä etupeltoon edellisellä hiihtolomaviikolla, jolloin ei ole valmennuskurssiakaan. Tämä loma tulee muutenkin kyllä todella tarpeeseen, sillä pääsen nollaamaan päätäni juuri ennen kuin valmennuskurssi alkaa todenteolla eli kurssia alkaa olemaan kolme kertaa viikossa. En malta odottaa! Nyt vain kunnon opiskelutykitystä ennen matkaa niin voin hyvillä mielin lähteä stressilomalle nautiskelemaan!

Amsterdamiin jejejje!

Masentelua ja persuuksille potkimista

Siirryin juuri erittäin sulavasti työpöydän ja aineistotehtävien ääreltä sängylle loikoilemaan ja bloggailemaan...ja heti kaduttaa ja ressaa, tekemistä olisi nimittäin ihan kiitettävästi! Pää vaan alkoi tuntua erittäin höttöiseltä ja muutenkin aamulla havahduin taas masentelemaan sitä, miten monet kaverini jo valmistuvat opinnoistaan ja tulevat muuttamaan töittensä perässä muualle Suomea ja minä senkun vaan makailen kotona lukiokirjojen parissa vuodesta toiseen. Lukiokirjojen!! Abivuodesta on nyt itsellä kulunut sen viitisen vuotta ja edelleen ne lukiokirjat ja lukion oppimäärä ovat se, mikä minun tulisi taitaa. Voi elämä! Oon kyl luonteeltani just tämmönen masentelija ja kuvittelen mielelläni päässäni kaikenmoisia kauniita kauhukuvia tilanteesta, jossa kaikki kaverini ja poikakaverini etenevät jo urillaan ja itse päädyn kuitenkin opiskelemaan lääkiksen sijaan alaa, joka ei tyydytä tiedonhaluani taikka ole mielestäni tarpeeksi haastava. Siinäpähän etenevät elämässään. Kateellisen puhetta. Onneksi luonteeni mukaisesti myös kyllästyn tällaiseen itsesäälihöpinään hyvin pian ja ärsyynnyn itseeni ja alan potkia itseäni persuuksille. Tuo persuuksille potkiminen tuntuu jotenkin aina vaan yhä työläämmältä ja turhemmalta jokaisen epäonnistuneen pääsykokeen jälkeen. En tiedä milloin olisi jo viisaampaa luovuttaa. Poikaystäväni on kyllä ilmaissut, kuinka arvostaakaan sitä, etten anna periksi näin tärkeässä asiassa. Mutta itse aina jaksan huomauttaa, että eikös liiallinen periksiantamattomuus mene joskus jo ylitse. Missä vaiheessa kannattaisi vain hyväksyä se asia, että lääketieteen pääsykoe testaa omalla, ehkä jokseenkin kyseenalaisella tavallaan sitä, kuka on kykenevä opiskelemaan lääkäriksi ja kuka kykenee lääkärin vaativaan työhön. Eikös jossakin vaiheessa vaan kannattaisi hyväksyä, ettei itse nyt vaan läpäissyt tätä testiä. Hakukerroista kun nyt vaan ei tipu minkäänlaisia lisäpisteitä.

Viikonloppuna käytiin sukuloimassa ja pelkäsin jo etukäteen kaikkia "mitäs kuuluu, joko opiskelet, teetkö töitä"-kysymyksiä. Vastasin tyypilliseen tapaani, että lääkikseen vielä. Joiltakin sukulaisilta on tullut kuultua pariin otteeseen kehotusta, että eikös kannattaisi jo heitellä niitä verkkoja vähän laajemmallekin. Voi olisipa se niin helppoa! Mielenkiinto kun on kohdistunut niin kapealle alalle. Molekyylibiotieteet voisivat olla ihan ookoo, en tiedä. Kävin viime keväänä myös sairaanhoitajahaastattelussa, mutta pisteitä jäi uupumaan todella paljon enemmän kuin lääkiksen pääsykokeessa. Taisipa haastattelu töksähtää siihen, kun vahingossa taisin antaa sellaisen kuvan, että oon kova opiskelemaan ja tykkään syventävistä teoriaopinnoista. Sairaanhoitajahaussa vedinkin mukakiinnostunut-roolia, joka ilmeisesti paljastui. Joten ei, vielä en oo löytäny mitään muuta alaa, joka kiinnostaisi edes melkein yhtä paljon. Noh, yllätyksekseni tällä kertaa serkkujen reaktiot olivat lähinnä kannustavia, ei kuulemma kannata luovuttaa jos kerta näin kovasti haluaa! Ehkä nämä reaktiot tosiaan näin monennen hakukerran jälkeen jo muuttuvat, kun motivaation tasoa ei tarvitse enää epäillä. Se näköjään ihan oikeasti haluaa lääkäriksi.

teen ja kahden (rikkinäisen) kuumemittarin voimalla taittui kemia ja fysiikkakin

Hui kamala kun tuli vuodatettua, mutta ehkä tarvitsin tätä. Muutenkin tämä viikko on ollut jokseenkin haastava. Käytiin sunnuntaina lenkkeilemässä sen verran, että taisin vilustuttaa itseni kauniista kevätauringosta huolimatta ja alkuviikko kuluikin kuumetta mittaillen. Nappeja naukkailemalla ja väliin peittojen alla lepäilemällä sain kuitenkin pidettyä lukusuunnitelmasta kiinni. Ihme kyllä! Tämä aamu on nyt menny ihan penkin alle opiskelujen suhteen voih, mutta jospa vielä ehtisin ryhdistäytyä muutaman tehtävän verran. Ajattelin nyt huomenna lauantaina päiväseltään vielä vähän opiskella noita fysiikan vanhoja pääsykoetehtäviä, nekun rupeaa painamaan päälle ja lukusuunnitelmaan ilmestyy muutenkin kokoajan lisää laskettavaa ja opiskeltavaa! Ensiviikolla lukusuunnitelman ulkopuolisia opiskeluja ovat mm. biologian valmennuskurssin kotitehtävät, fysiikan vanhat pääsykoetehtävät, ehkä kemiankin vanhat pääsykoetehtävät ja tämän lisäksi pitäisi kait käydä kurssikokeenkin tehtävät läpi. On sitä tekemistä!

todolistat muistuttelee etteivät ne tehtävät laskemalla lopu

TATATATAA

Jos viime viikolla pohdiskelin sitä, miten ihmeessä pystyn pitelemään käpälöitäni erossa kirjoista sekä laskimesta niin tänä viikonloppuna kirjojen läsnäolosta ei aiheudu kyllä minkäänlaisia mielihaluja tarttua kiinni jos mihinkään atomiorbitaaliin taikka immunoglobuliiniin. Ei niin minkäänlaisia. Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi periaatteessa juuri toivotulla tavalla eli lukemista ja laskemista kyllä riitti ja opiskeltavaa tuntui ilmestyvän pitkin viikkoa vain lisää ja lisää. Tämä nyt lähinnä johtui valmennuskurssilta tulleista kotitehtävistä ja lisätehtävistä. Viikolla tulikin laskettua fysiikan ja kemian tehtäviä kumpaakin 26kpl, kirjoiteltua biologian tehtäviä kahdesta eri biologian aineistosta, tehtyä aivan liikaa biologian monivalintatehtäviä, tehtyä näitä ihan normaalejakin biologian tehtäviä sekä käytyä myös biologian kurssilla vähän ihmettelemässä. Aivan liian paljon biologiaa! Olenko jo maininnut miten biologian opiskelu tuppaa olemaan minulle sitä kaikista työläintä ja väsyttävintä kun tykkäisin vain laskeskella ja laskeskella.. Mutta onneksi voin suhteellisen tyytyväisenä myös todeta, että selviydyin ensimmäisestä opiskeluviikosta ja tehtävämääristä jokseenkin kunnialla! Tulenkin siis tyytyväisenä lepäämään tulevan viikonlopun ja lepuuttamaan aivojani muiden tekemisten parissa! Huhhuh!

Tällä viikolla oli tosiaan valmennuskurssin biologian kurssikerta ja saatiin jo takaisin ensimmäisen kurssikokeen biologian osuudet! Nyt sitten pitäisi kait pohdiskella, että mitähän tästä pistetuloksestani voikaan päätellä joko minun osaamisestani taikka kokeen vaikeustasosta:D Tällä hetkellä en varmaankaan kyllä kykene minkäänlaiseen analyyttiseen pohdiskeluun, sillä aivoni taisivat juuri tähdätä viikonlopun lepoasentoon. Mutta kerrottakoon nyt siis kuitenkin että pisteitä sain 28,5p / 45p. Vertailun vuoksi opettaja kertoi kaikkien kurssilaisten pistemäärien keskiarvon olleen 11,6p / 45p. Tässä mielessä olenkin tulokseeni erittäin tyytyväinen:) Pikaisella katsauksella tehtävät menivät suurimmaksi osaksi niin hyvin, ettei monissa tehtävissä täysistä pisteistä paljoa uupunut. Kompastuskiviksi oli kuitenkin minullakin muodostuneet juurikin nuo ah niin ihanat ja rakastetut monivalintatehtävät, joista vetaisinkin komiat 0p / 10p:) Väärästä vastauksesta sai siis saman verran miinuspisteitä kuin olisi saanut oikein menneestä. Miinusta tuli myös vastaamattomista vaihtoehdosta ja tehtävissä oli monesti myös x määrä oikeita vastauksia. Jesh. Mutta tässäkin lohdutuksen sanana opettaja kertoi vain kahden ihmisen saaneen edes paria pistettä. Että eipä tuo monivalintojen pieleen meneminen itseä niin kauhiasti harmita. Monivalintatehtävistä ei pääsykokeessakaan moni saa hirmupisteitä kahmittua ja eipä noita monivalintatehtäviä voi harjoitella oikein muuten kuin tekemällä vaan niitä ihan tavallisia biologian tehtäviä tiedon kartuttamiseksi sekä lukemalla aina errittäin tarkasti monivalintatehtävien jokikisen sanan. Siinäpä se.

opettajan punakynä innostunut

Varoitus, tämä tekstikappale saattaa sisältää perättäisiä sanoja sekä perättäisten sanojen muodostamia rivejä, joiden väleistä saattaa olla aistittavissa lievää leuhkimista. Ei vaan, se ei ole nyt aivan tarkoitukseni. Haluaisin nyt vain vähän ilmaista tunteitani koskien paria tapahtumaa, jotka ovat kumpikin tapahtuneet valmennuskurssin kurssikerroilla. TATATATAA kuulostaapa dramaattiselta. Kun osallistuin ensimmäistä kertaa fysiikan kurssille huomasin, että kurssia pitävä opettaja oli minulle jo aikaisemmin tuttu ja olen laskenut hänen antamiaan tehtäviä paljon aikaisemminkin. Hän jopa muisti "persoonallisen" käsialani. Kun hän sitten palautti pistokoettani, hän päätti kertoilla ääneen, kuinka ihmettelee miten en ole jo lääkiksessä hyvän laskurutiinini ansiosta, sillä pistokoekin oli mennyt ihan hyvin. Noh, vastasin hämmentyneenä äkkiseltään jotain tyyliin "senku tietäs eh heh heh". Ja sitten tämä toinen tapaus TATATATAA tapahtui siis biologian kurssilla sen jälkeen, kun oltiin saatu biologian koepaperit takaisin. Jäin tunnin jälkeen kyselemään opettajalta jotain asiaa liittyen triglyseridien imeytymiseen maitiaissuoniin ja sitten biologian opettaja päättikin kehaista, että jos minun kemian ja fysiikan osaamiseni on lähelläkään minun biologian osaamistani niin tulen pääsemään "viuh vaan" lääkikseen. Olin varmaan taas silleen "eh heh" vaikka jälkeenpäin ajattelin, että olisipa pitänyt leuhkasti kehuskella sillä, kuinka biologia on minulle se heikoista heikoin lenkki:D Ja taas, ei vaineskaan. Mutta pointti näissä esimerkeissä nyt oli se että voihan huoh! En ole kehdannut heille juuri kertoilla että satun olemaan tällainen ikuinen hakija ja jostain kumman syystä ne aapistien ovet eivät minulle vaan aukea, vaikka olen jo parina vuonna kuunnellut samoja luuloja ja niihin melkein jopa itsekin uskonut! Että kiitosta vaan kun alleviivaatte näin osaamistani, joka ei ainakaan vielä ole sen kummempi kuin viimekään vuonna, kun pisteitä pääsykokeessa jäi uupumaan aivan liian monta:) Tämän leuhkimiskappaleen voinkin päättää viime kesänä päähäni iskostuneisiin tuttavani ihmetteleviin sanoihin "Mitäääh, miten et vieläkään päässy vaikka luit ihan sikana?!?". Jaa a.

Voi kauhia, nyt täytyy hypätä asiasta kukkaruukkuun ja kukkaruukusta johonkin mitä nyt kukkaruukkujenne lähettyvillä sijaitseekaan. Kuten jo viime postauksessani mainostinkin, olen tosiaan päättänyt tänä keväänä keskittyä yhä enemmän myös fyysiseen kuntoon näin niinkuin osana opiskelutekniikkaa. Tätä olen toteuttanut tällä viikolla erään intterneetistä löydetyn ja kännykkään ladatun apsin avulla. Apsi on tällainen kuin 7 Minute Workout Challenge, jossa nimestäkin päätellen on siis tarkoitus haastaa itseään kuntoilemaan päivittäin seitsemän minuuttia annetun ohjelman liikkein. Inspiraatio haasteeseen löytyi tällaisen artikkelin kautta. Ollaan nyt siis suoritettu näitä seitsemänminuuttisia tässä joka ilta ja täytyy sanoa, että on ihan kiva huomata kuinka liikkeet helpottuu, toistomäärät kasvaa ja ollaan jo hieman säädetty tuota seitsemää minuuttia vähän pidemmäksikin. Kivana pikku bonarina tuossa apsissa on kaikenmaailman elämiä ja haasteita sekä uusia reenejä, jotka aukeavat kunhan on tietyn aikaa kyennyt tähän haasteeseen vastaamaan. Erittäin koukuttavaa siis!

mihinkään mitenkään liittymättä leivoin eräänä päivänä raejuustoleipiä

Nyt kiiruhdan viikonlopun viettoon, sillä viikonlopuksi on tullut sovittua jos jonkinmoista menoa! Saapahan muuta ajateltavaa, jotta ensiviikolla jaksaa taas puurtaa!

Raskas opiskelu vaatii rankat huvit

No nyt on työt taputeltu! Taputtelin viimeisen vuoron jo tuossa sunnuntaina ja nyt tässä alkoikin sitten tämä minun ns. "lukuvapaaviikko", joka ei tähän mennessä ole ollut kovin menestyksekäs, sillä olen aukonut muutamaakin kirjaa sekä kansiota. Tiesin päätökseni opiskelemattomuudesta olevan jo alkujaan itsensä huijausta, sillä tunnen itseni liiankin hyvin:) Ja ehkä kansion sai aukenemaan myös tuo eilen pidetty valmennuskurssin ensimmäinen kurssikoe. Olen tähän mennessä lukenut syksyn ja talven aikana lähinnä fysiikkaa ja kemiaa eli laskenut jo muutaman sadan verran laskuja. Vastapainoksi en taas ole bilsaan päin silmääni räpäyttänytkään ja tämän takia oli hieman pakko palauttaa bilsan asioita mieleen edes jollakin tasolla ennen koetta. Ehdin lueskella vanhoja tehtävämuistiinpanojani jonkin verran, melkein ihmisbiologian loppupuoliskolle. Jotenkin noiden muistiinpanojen lueskelu oli vain niin kauhean tympäisevää ja saatoinkin ottaa parit päikkärit aina muutaman muistiinpanosivun välein. En vain jaksa saman jankkausta ja saman vanhan lukemista uudelleen ja uudelleen.. Enkä aio kyseisellä tavalla tulevaisuudessa juuri opiskellakaan, mutta täytyy myöntää, että muistiinpanojen kertaaminen palautti hyvin mieleen muutamat asiat, joita sitten kokeessakin kyseltiin. Nyt tämä "lukuvapaaviikko" tulee vielä jatkumaan valmennuskurssilta tekemättä jääneiden kotitehtävien parissa, mutta aion oikeasti oikeasti olla lukematta ainakin lauantain ja sunnuntain. Tämä on lupaus!

Tuosta valmennuskeskuksen kurssikokeesta voisin hieman myös kertoilla. Poikaystäväni ehtikin jo ihmetellä, miten ihmeessä meillä on jo näin aikasin koe, vain muutaman kurssikerran jälkeen. Itsehän en edes tällaista ajatellut saati nähnyt minkäänlaisena ongelmana. Tietysti itsellänihän on jo melkoisen hyvät pohjat, minkä takia pidin vain erittäin hyvänä, että pääsen jo tässä vaiheessa testaamaan osaamistani ja muistuttelemaan mieleen koetilannetta ja sitä, ettei tehtävien vastauksia voi heti tarkistella kirjan takasivuilta. Toisaalta huomasin, ettei läheskään kaikki kurssilaiset olleet osallistumassa kokeeseen. Hieman harmitti heidän puolestaan, sillä pitäisin kuitenkin tärkeänä käydä edes katsomassa koepaperit läpi ja tehdä niin paljon tehtäviä kuin suinkin voi ja osaa. Moni kurssilainen ei ole vielä edes käynyt kaikkia pääsykokeen vaatimia lukiokursseja itsenäisesti tai lukion puolella, mutta tässä kokeessa ei sattunutkaan olemaan yhtään tehtävää esimerkiksi fysiikan loppupään kursseista. Mutta tätähän kokeen missanneet eivät tietäneet. Itse pidin koetta suht hyvänä pääsykoemaisena ainakin tehtävämäärältään. Osa tehtävistä meni hyvin teorialtaan vähän lukio-oppimäärää pidemmälle kuitenkin niin, että tehtävänannossa oli esitetty teoria ja laskuun tarvittava kaava. Tällaisia tehtäviä toivoinkin kokeessa olevan, sillä viime pääsykokeen vaikea kemian tehtävä jäi ratkaisematta, koska en vain päässyt tarttumaan yhtäkkiseen uuteen teoriaan ja laskussa käytettävään outoon kaavaan. Kokeessa oli kuitenkin mielestäni ehkä liian vähän monivalintatehtäviä, jotka ovat pääsykokeissa yleensä ne haastavimmat. Eikä kokeessa ollut aineistoa, ei edes lyhyttä aineistoa johonkin tehtävään liittyen. Tämän tyyppisiä tehtäviä toivoisin tuleviin kurssikokeisiin lisää. Muuten koe meni mielestäni suhteellisen hyvin, sain kaikki tehtävät tehtyä annetussa ajassa ja aikaa jäi jopa tarkisteluun ja vastausten viilaukseen. Tämä tosin sai jo vähän epäilemään, olivatko kokeen tehtävät sittenkin liian helppoja vai oliko niitä sittenkin liian vähän. No, tehtävien helppouteen saan varmasti vastausta sitten, kun kokeet tulevat tarkistettuina takaisin. Toivon kuitenkin, etten saa kokeesta kovin hyviä pistemääriä, sillä muuten en usko kurssikokeen vastaavan vaatimukseltaan pääsykoetta juurikaan.. Tai en tiedä, mitähän tässä nyt pitäisi toivoa! Sitäkö, että olen saanut paljon pisteitä ja osannut tehtävät, vai sitä, että olisin saanut ehkä vähän yli puolet pisteistä, jolloin kurssikoe ehkä vastaisi paremmin pääsykoetta ja realistista olisi ennemmin se, ettei voi saada lähellekään täysiä pisteitä vaan vähän yli puolet riittäisi hyvin tässä vaiheessa kevättä. Ja mistä tiedän oliko koe oikeasti liian helppo, mutta olin itse niin huono, etten osannut tehtävistä kuin puolet, vai että olin suht hyvä, mutta koe oli vaativuudeltaan pääsykokeeseen verrattava ja siksi vähäinen pistemäärä?! Pitikin alkaa pohdiskelemaan!

Olen tässä myös mietiskellyt, että mitähän kaikkea haluan tänne blogiini kirjoitella ja kertoilla. Esimerkiksi viime viikolla tuli harrasteltua kaikenlaista työpäivien päätteeksi. Nämä harrasteet eivät sinällään liity lääkiksen pääsykokeeseen tai pääsykokeeseen opiskeluun, mutta aion niistä silti tänne blogiini aina väliin kirjoitella tai laitella jotain kuveja! Ihan vain siksi koska voin. Ja ehkä myös siksi, että päähäni on iskostunut ajatus, että tänä vuonna vapaa-aika ja vapaa-ajan harrastukset ovat osa pääsykoeopiskeluprosessiani. Aion siis myös pitää huolta henkisestä jaksamisestani niin, että keskityn välillä harrasteisiin, jotka saavat ajatukseni hetkeksi pois vasomotorisesta keskuksesta ja antidiureettisesta hormonista. Näitä itselleni tärkeitä harrasteita, joista nautin kovasti, ovatkin tässä lähiaikoina olleet mm. kokkailu, kutominen ja lenkkeily. Olen innostunut kokkailusta ja uusien reseptien kokeilusta ihan uudella tavalla tässä vuoden aikana. Erityistä potkua kokkailuun antoi lihaton lokakuumme, jolloin kokkailimme itsellemme uusia ja tuntemattomia kasvisruokia. Lihaton oli meille seikkailu, jossa avoimin mielin kokeilimme erilaisia ruoka-aineita ja pyrimme löytämään uudenlaisia ruokia, joita voisimme myös jatkossa kokkailla lihattoman loputtuakin. Lokakuun jälkeen makaronilaatikon, jauhelihakastikkeen ja kanakastikkeen rinnalle ovatkin vakiintuneet mm. kasvislasagne soijarouheesta ja kasvisbolognese.

työporukalle leivottu läksiäiskakku, banaania ja puolukkaa

Kutomista olen harrastanut oikeastaan aina, ajoittain suuremmalla innolla ja ajoittain vähemmällä. Varsinkin syksyllä kädet alkavat syyhyillä puikkojen varteen ja kaikenlaisten neuleiden fiilis valtaa mielen! Tämän takia minulla onkin usein monta lankaa yhtä aikaa kädessä ja harvat neuleet valmistuu ripeään tahtiin. Tällä hetkellä olen tekemässä pöllölapasia sekä tapletille suojapussia. Eräänä päivänä vähän googlailin myös neulepannan mallia sekä poikaystävälleni juoksukauluria.. Ja sitten on tosiaan vielä tämä juoksemisharrastus! Juoksemisen aloitin aktiivisesti tuossa noin vuosi sitten. Poikaystäväni on harrastanut juoksemista jo vuosia ja hän lupautui ottamaan minutkin messiin hölkyttelemään. Nykyään ei onneksi tarvitse enää hölkätä samaan etanatahtiin kuin alkuaikoina, sillä nopeutta on tullut jo sen verran lisää, että lenkki tuntuu jopa lenkiltä jo poikaystävänikin mielestä. Kesällä lenkillä tuli käytyä kolmeenkin kertaan viikossa. Töiden alettua todenteolla ja varsinkin nyt lumisemmilla keleillä ei ole enää tullut juostua niin paljoa, pariin kertaan kuukaudessa kuitenkin, mutta nyt aion ryhdistäytyä! Tavoitteena olisi käydä vähintään kerran viikossa lenkillä ja mietittiin poikaystävän kanssa jo ajallistakin tavoitetta esimerkiksi viiden kilometrin matkalle. Tykätään juosta tällaisia lyhyitä reissuja nopeempaan tahtiin ennemmin kuin pidempiä lenkkejä, sillä lenkkiin tuhlattavaa aikaa on muutenkin vaikea joskus löytää ja kymmenen kilometrin lenkki lohkaisisi jo aikamoisen ajan poikaystävänikin niukasta vapaa-ajasta työpäivän jälkeen.

 

prässäilyä, päättelyä ja peukaloa vailla oleva pöllö

Joten näistäpä harrasteistani saattaa myös kuulua tässä kevään aikana! Opiskelut tietenkin etusijalla, mutta mielen virkeyden vuoksi harrasteet tärkeänä osana opiskelutekniikkaa!